Joulupäivällinen, joka oli päättynyt Gyllingin perheen kodissa, jätti vielä lämpimän tuoksun uunipaistista ja piparkakuista ilmaan. Ulkona lumihiutaleet leijuivat paksuina, rauhallisina, peittäen Helsingin kadut valkoiseen hiljaisuuteen. Vierashuoneessa tuntui vieno laventelin tuoksu ja vanhan pölyn haju.
Saara Korpela, yksi Suomen suurimmista laivanvarustajasuvuista, makasi vatsallaan antiikkisen pylvässängyn alla.
Hän tunsi olonsa hullunkuriseksi kaksikymmentäneljävuotias, punaisessa silkkimekossa, joka oli maksanut enemmän kuin koko tämä vanha talo Espoossa, kasvot kiinni karheissa lattiapaneeleissa. Mutta hän oli rakastunut, eikä rakkaus tuntenut ylpeyttä.
Hänen kädessään oli samettirasia. Sisällä piili hopeinen Leijona-rannekello, vuodelta 1952 harvinainen, jonka löytämiseen oli mennyt kolme kuukautta. Se oli hänen joululahjansa sulhaselle, Matias Gyllingille. Matias rakasti antiikkia, koska niissä oli sielua, toisin kuin Saaran lapsuuden steriili luksus.
Hän tulee rakastamaan tätä, Saara ajatteli ja tukahdutti naurunpyrskähdyksensä.
Saara oli sanonut Matiakselle menevänsä vessaan. Oikeasti hän oli hiipinyt vierashuoneeseen. Tarkoitus oli yksinkertainen: odottaa, että Matias tulisi vaihtamaan paidan, hypätä esiin, huutaa Yllätys! ja nähdä hänen kauniit kasvonsa syttyvän riemusta.
Käytävältä kantautui askeleita. Painavia, määrätietoisia, ei Matiaksen keveitä askeleita.
Ovenkahva kääntyi. Napsahdus.
Saara pidätti hengitystään, valmiina pomppaamaan esiin.
Mutta sisään astuikin ensin kuluneet, beiget korkokengät. Niiden perässä miesten matalat kengät.
Ovi lukittiin järeällä napsahduksella.
Vihdoin, sihahti ääni. Se oli rouva Gylling, Matiaksen äiti. Hänen äänensä, yleensä makea ja kaunisteleva Saaran seurassa, oli nyt täysin eri matala, naarmuinen, purevan tyly. Luulin että se pentu ei koskaan poistuisi olohuoneesta. Hymyily sattuu jo kasvoihin.
Saara jähmettyi, samettirasia puristui niin kovaa että kynnet painuivat ihoon.
Älä nyt, äiti, Matiaksen ääni vastasi mutta se kuulosti vieraalta, kylmältä, laskelmoivalta. Meillä on kymmenen minuuttia ennen kuin se tulee etsimään minua. Soititko tohtori Ruotsalalle?
Soitin, äiti tiuskaisi, kengät kopisivat vain senttien päässä Saaran kasvoista. Hän on mukana. Mutta Matias, oletko varma? Se on niin takertuva. Katsot minua kuin olisin pyhimys. Oksettaa.
Kestä se, Matias sanoi. Enää kaksi kuukautta häihin.
Sängyn alla Saaran sydän hakkasi kuin pakokauhuinen lintu. Mitä nuo puhuvat?
Vihaan sitä, rouva Gylling sihisi. Näitkö miten se katsoi mun pöytäliinaa? Kuvitteli että se oli rätti. Siinäpä vasta hemmoteltu prinsessa, tekisi mieli lyödä se Leijona-kello hymy irti naamasta.
Äiti, Matias huokaisi, vetoketju suhisi. Hän vaihtoi paitaa. Älä ota tätä itseesi. Se ei ole ihminen. Se on pankkiautomaatti todella, todella rikas pankkiautomaatti.
Saara puraisi ranteeseensa, ettei huuto karkaisi. Metallin maku levisi suuhun.
Eli suunnitelmana yhä häämatka? äiti kysyi hiljaa.
Kyllä, Matias sanoi. Ahvenanmaa. Yksityinen huvila. Lavastetaan hermoromahdus, harhoja, vainoharhaa. Olen jo vihjannut sen ystäville, että on ollut uupunut ja pois tolaltaan. Tohtori Ruotsala allekirjoittaa pakkohoitopaperit. Sijoitetaan se suljetulle Kellokoskelle. Minä saan edunvalvonnan aviomiehenä. Realisoidaan omaisuus, ja se viettää loppuelämänsä pehmustetussa huoneessa.
Eikä koskaan pääse ulos?
Ei niillä lääkkeillä, joita Ruotsala määrää, Matias naurahti kylmästi. Se ei tule näkemään päivänvaloa enää koskaan.
Patja jousti Matiasen painosta, Saaran hiukset painuivat lattiaan. Hän ei voinut liikkua eikä hengittää. Kyyneleet valuivat kuin sade lattian pölyyn huoneen, jonka isäntäpari suunnitteli haudata hänet elävältä.
Mennään, Matias sanoi noustessaan. Pitää mennä toivottamaan hyvää yötä mun pankkiautomaatille. Toivottavasti se osti kalliin kellon saan siitä käsirahan Ferrariin.
He poistuivat. Ovi sulkeutui.
Saara makasi pimeässä, pöly kirveli kurkussa, samettirasia tuntui painavalta kuin kivi.
Osa 2: Salaliitto
Saara ei hypännyt esiin. Hän ei tehnyt kohtausta. Hän oli peloissaan, vapisi, hampaat kalisivat yhteen.
Hän oli naiivi, kyllä. Isänsä miljardit olivat suojelleet häntä, mutta hän ei ollut typerä.
Jos hän nyt kohtaisi heidät kasvotusten, täällä keskellä ei-mitään mitä he tekisivät? Matias oli vahva. Rouva Gylling armoton. Ja he olivat juuri tunnustaneet rikollisen salaliiton. Jos he saisivat tietää hänen tienneen hän saattoi päätyä vahingossa portaisiin.
Saara kuivasi kasvonsa. Mateli ulos sängyn alta, katsoi itseään peilistä. Silmät punaiset, mekko likainen uhri.
Ei, hän ajatteli. En ole uhri.
Hän avasi laukkunsa ja otti esiin puhelimen. Nauhoitti uuden muistiinpanon.
Nimeni on Saara Korpela, hän kuiskasi. Jos kuolen, Matias Gylling ja hänen äitinsä ovat syyllisiä. Tässä on kaikki, minkä kuulin…
Sitten hän latasi tiedoston suojatulle palvelimelle ja lähetti sähköpostilla kopion isänsä turvallisuuspäällikölle, viiveellä aukeavana.
Hän pyyhki pölyt puvustaan, otti puuteria ja peitti kyyneleet. Hän liimasi kasvoilleen hymyn kuin olisi lasinaamion taakse kätkeytynyt.
Hän käveli alakertaan.
Siellähän sinä olet! Matias loisti takkatulen vieressä glögi kädessä. Luultiin jo että eksyit.
Hän halasi Saaraa. Ne olivat samat käsivarret, jotka suunnittelivat hänen vangitsemistaan. Saaran iho nousi kananlihalle. Hän tahtoi oksentaa.
Mutta hän halasi takaisin.
Kävin vain korjaamassa meikin, Saara henkäisi kepeästi. Halusin näyttää hyvältä sinun kanssasi.
Näytät aina hyvältä, Matias mutisi, suudellen hänen otsaansa.
Ai niin! Saara vetäytyi. Melkein unohdin.
Hän ojensi samettirasian.
Matias avasi sen. Silmät levisivät.
Leijona? Saara… tämä on…
Pidätkö? hän kysyi, katsoen Matiaksen ahneisiin silmiin.
Rakastan sitä, Matias sanoi. Sinä olet uskomaton.
Hyvä, Saara sanoi. Tekisin kaikkeni sinun vuoksesi, Matias. Ihan mitä vain.
Myös tuhotakseni sinut, hän päätti hiljaa.
Seuraavat kaksi kuukautta Saara näytteli elämänsä suurimman roolin. Hän oli rakastunut, huoleton morsian. Mutta salaa hän oli sodassa.
Hän palkkasi yksityisetsivän. Hän löysi tohtori Ruotsalan pelivelkaisena, Matias oli sopinut kaiken. Hän löysi sähköpostit, viestit, kuitit talletuksesta Sveitsin klinikalle. Todistepino kasvoi niin paksuksi, että se riittäisi elinkautiseen.
Mutta pelkkä vankila ei riittänyt. He halusivat hänen rahansa? He halusivat häpäistä hänet?
Saara antaisi kaiken mutta omilla ehdoillaan.
Viikkoa ennen häitä, Saara istui Helsingin kalleimman hääsuunnittelijan toimistossa. Kokonaisbudjetti 500 000 euroa.
Onpa paljon, Matias sanoi teeskennellen huolta. Olisiko syytä ehkä karsia?
Älä höpsi! Saara nauroi. Isä haluaa että saan kaiken parhaan. Mutta… Hän nyökkäsi, katsoi alas. Yksi pieni juttu.
Mikä? rouva Gylling tokaisi terävästi.
Isä, Saara huokaisi. On vanhanaikainen. Häntä nolottaa, jos sulhasen perhe ei maksa mitään. Ihmiset puhuvat. Sanoo, että Matias vaikuttaisi onnenonkijalta.
Matias jännittyi. Miten niin, minua ei kiinnosta, mitä muut…
Tiedän, kulta, Saara sanoi lempeästi. Mutta edes paperilla, voisitteko te allekirjoittaa sopimukset? Olisitte pääjärjestäjiä? Minä maksan koko summan hääpäivänä teidän tilillenne ja 50 000 euron bonuksen teille, rouva Gylling. Hän hymyili. Teette maksut, kaikki näyttää oikealta, ja isän naama pysyy peruslukemilla.
Matias ja äiti vaihtoivat katseen sama ahne, ylimielinen ilme kuin vierashuoneessa.
Lupaathan varmasti, että rahat siirtyy klo 8.00? Matias varmisti.
Lupaan, Saara sanoi. Käsi sydämellä.
Matias tarttui kynään, allekirjoitti kaikki pitopalvelun, juhlapaikan, kukat, bändin. Kaikki oikeudellinen vastuu hänen nimissään.
Valmista, Matias hymyili.
Täydellistä, Saara sanoi.
Osa 3: Troijan hevonen
Hääpäivä. Kevätpäivä Kämpin juhlasalissa, Helsingissä.
Saara istui morsiuspuvussa. Valkoinen, keveä, Armas Launiksen käsialaa. Meikki oli sädehtivä.
Puhelin värisi.
Matias: Odotan tilisiirtoa, kulta. Järjestäjä hoputtaa.
Saara näpytteli: Pankki sanoo että käsittelee! Kansainväliset siirrot on hitaita lauantaisin. Älä huoli, kerro että raha tulossa! Rakastan sinua!
Puhelin alas. Raha ei koskaan saapuisi. Hän oli siirtänyt kaikki varansa holviin, koskemattomiin.
Saara nosti pöydältä USB-tikun. Musta, huomaamaton.
Hän kutsui DJ:n huoneeseen.
Moi, Saara hymyili. Hän ojensi 1000 euron setelin. Olisi pieni yllätys Matiakselle. Ääniviesti hänen edesmenneeltä isoäidiltään. Voisitko soittaa sen silloin, kun pappi kysyy vastustuksia? Se on meillä sisäpiiläppä.
DJ näytti ihmettelevältä. Tuossa kohtaa? Yleensä siellä on hiljaista…
Juuri siksi, Saara nauroi. Merkki on kun kosken kaulakoruun.
DJ kohautti. Sinä olet morsian.
Saara asteli käytävää pitkin. 300 kutsuvierasta, bisnesmaailman kerma, Gyllingin suvun väki.
Matias seisoi alttarilla komea, mutta hikinen. Järjestäjä vilkuili kelloa, piteli isoa laskua.
Saara saavutti alttarin. Matias otti hänen kätensä.
Näytät upealta, hän kuiskasi. Tuleeko raha?
Shh, Saara hymyili. Nyt keskitytään meihin.
Seremonia alkoi. Pappi puhui rakkaudesta ja luottamuksesta. Rouva Gylling pyyhki tekohilettä silmistään.
Jos joku tietää syyn, miksi nämä kaksi eivät voisi avioitua, puhukoon nyt tai vaietkoon iäksi.
Hiljaisuus laskeutui.
Saara kääntyi, katsoi äitiä, katsoi Matiasta.
Hän koski timanttikaulakoruaan.
Kaiuttimista rahisi. Sitten kuului ääni.
Osa 4: Totuuden valat
Rouva Gyllingin ääni: Vihaan sitä. Näitkö miten se katsoi mun pöytäliinaa? Kuvitteli että se oli rätti. Hemmoteltu prinsessa.
Salista nousi kohahdus. Rouva Gylling jähmettyi, nenäliina pysähtyi.
Matiaksen silmät levähtivät. Hän katsahti ensin ääneen, sitten Saaraan. Mitä helvettiä
Nauhoite jatkui.
Matiaksen ääni: Älä ota tätä itseesi, äiti. Se ei ole ihminen. Se on pankkiautomaatti todella, todella rikas pankkiautomaatti.
Väkeä kuiskaili. Saaran isä nousi paikaltaan, kasvot lehahtivat punaisiksi.
Matias syöksyi papin mikrofonille. Sulje! Sammuta se!
DJ paniikissa räpelsi laitteita. Nauha jatkui.
Matiaksen ääni: Lavastetaan hermoromahdus… Kellokoski… Ei se koskaan enää ulos pääse…
Hiljaisuus laskeutui. Tämä ei ollut huhu tämä oli tunnustus.
Saara seisoi alttarilla, katsoi Matiasta rauhallisena.
Matias! rouva Gylling huusi. Sulje kanava!
Nauhoite loppui. Ilmassa leijui tuskaisen raskas hiljaisuus.
Matias kääntyi Saaraan, kasvoilla elämänsä kauhu. Saara, kulta, tämä on… tekoäly! Joku hakkeroi…!
Saara otti mikrofonin. Hänen äänensä oli tyyni.
Ei ole. Tämä on aito. Joulun aattona. Kun makasin sängyn alla lahjasi kanssa.
Hän astui lähemmäksi.
Halusit leimata minut hulluksi? Lukita mut laitokseen?
Hän viittasi vieraisiin.
Ehkä olen prinsessa, ehkä hemmoteltu. Mutta mä en joudu selliin tänään.
Matiaksen naamio putosi. Hän tarrautui Saaran käsivarteen. Sä saakelin noita! Järjestit tän!
Irti tytöstä!
Saaran isä syöksyi alas portaita. Kolme turvamiestä Saaran palkkaamia painoi Matiaksen lattiaan.
Matias huusi, reuhtoi. Rouva Gylling syöksyi pakoon, mutta morsiusneidot tukkivat tien, kädet puuskassa.
Saara katsoi Matiasta, joka retkotti maassa kalliissa puvussaan.
En sanonut tahdon, Saara sanoi mikkiin. Sanoin, tiedän.
Mikrofoni kolahti lattialle.
Saara kääntyi, nosti laahustaan lähti pois.
Mutta hän ei ollut vielä valmis.
Osa 5: Laskujen lunastus
Saara saapui juhlasalin oville.
Estämässä ulospääsyä seisoivat Juhlapäällikkö, Pääkokki ja Floristi, kaikki raivon vallassa.
Neiti Korpela! Juhlapäällikkö huudahti. Minne luulette menevänne? Lasku on maksamatta! 500 000 euroa!
Saara hymyili. Hän osoitti taakseen, kohti alttaria, missä Matias ja rouva Gylling itkivät.
En ole järjestäjä, Saara sanoi. En allekirjoittanut mitään.
Mitä? Juhlapäällikkö vilkuili kansioita.
Katsokaa sopimusta, Saara sanoi. Matias Gylling allekirjoitti, rouva Gylling takasi. He ovat vastuussa koko tilaisuudesta.
Järjestäjä etsi allekirjoituksen Matias Gylling.
Mutta… hän sanoi että raha tulee sinulta!
Hän valehteli, Saara kohautti olkiaan. Kannattaa pyytää kortti ennen kuin poliisi vie hänet. Käsitin että Ferrariin piti jo varata summat.
Saara käveli ohitse.
Taakse jäi kaaos. Juhlajärjestäjät piirittivät Matiaksen ja hänen äitinsä.
Herra Gylling! Maksu heti!
Mun kukat on jo toimitettu! Olet mulle velkaa 40 000!
Laitan perintään!
Rouva Gylling ulvoi: Ei meillä ole! Hän lupasi! Tarkistakaa hänen tili…
Saara pysähtyi ovella. Hän naputti viestin Matiaksen numeroon. Poliisi lukisi sen vielä tutkinnassa.
Saara: En varastanut rahoja, Matias. Kohdistin ne vain uudelleen. Lahjoitin 500 000 euroa mielenterveystutkimukseen puoleltasi. Olet nyt hyväntekijä. Ole hyvä.
Ulkona poliisiautot parkkeerasivat oven eteen, sireenit soivat.
Saaran isä seisoi limusiinin vieressä. Katsoi tytärtään, sitten sisällä vellovaa kaaosta.
Sinä tiesit kaksi kuukautta?
Minun piti todistaa syyte, iskä, Saara sanoi. Salaliittorikos vaatii kunnon näytön. Hääsopimukset varmistivat, että he menettivät kaiken.
Isän katseessa oli pelkoa, ja ylpeyttä. Muistuta, etten koskaan suututa sinua, kulta.
Se olisi viisasta, Saara vastasi.
Poliisien juostessa sisään Saara nousi limousiiniin.
Lentokentälle, kiitos.
Osa 6: Viimeinen nauru
Kolme tuntia myöhemmin
Gulfstream-suihkukone kohosi 12 kilometrin korkeuteen. Hytissä tuoksui nahka ja samppanja.
Saara istui ikkunan vieressä, yllä vaaleansininen Marimekon collegeasu. Hän oli yksin. Ei sulhasta. Ei anoppia. Vain vapaus.
Hän matkasi Ahvenanmaan yksityissaarelle samaan, jonne hänen piti romahtaa. Nyt hän menisi nauttimaan auringosta.
Hän otti samettirasian laukustaan. Leijona-kello kimalteli aamuauringossa.
Se oli kaunis kello. Matias oli himoinnut sitä.
Olit oikeassa, rouva Gylling, Saara kuiskasi tyhjälle viereiselle istuimelle. Olen hemmoteltu tyttö.
Hän laittoi kellon ranteeseensa. Se oli liian iso, vähän maskuliininen, mutta se näytti vahvalta.
Ja rikkailla tytöillä, hän jatkoi, on myös parhaat lakimiehet Suomessa. Sinä et pääse Sveitsiä kauemmas. Vankisellisi löytyy Vantaalta, ja kämppiksen kanssa.
Hän otti kulauksen samppanjaa.
Puhelin käteen. Kontaktit:
Matias Gylling.
Rouva Gylling.
Valitse kaikki. Poista.
Kuvagalleria auki. He kihlakuvat, valheet. Poista.
Näyttö pimeni.
Saara katsoi ulos ikkunasta. Pilviverho lepäsi allaan pehmeänä, valkoisena peittona. Hän oli viettänyt kaksi kuukautta piilossa, näytellen, sängyn alla, pidättäen hengitystään.
Nyt hän hengitti vapaasti.
Hän sulki silmänsä. Suihkukoneen moottorit murisivat. Se ei ollut vain melua se oli uuden elämän ääni.
Saara ei ollut enää uhri. Hän ei ollut prinsessa. Hän oli shakkilaudan kuningatar. Eikä matsi ollut koskaan maistunut näin makealta.
