Jotain kummallista ja täysin käsittämätöntä tapahtui pikkupojan kasteessa. Kukaan paikallaolijoista ei ollut koskaan nähnyt lasta, joka huusi, itki ja sätki yhtä railakkaasti.
Kaikki vilkuilivat toisilleen paniikin kourissa, kun lapsen kiljahdukset kaikuivat kirkossa, juuri silloin kun pappi upotti poikaa kastemaljaan. Jossain vaiheessa väkijoukossa joku jo mietti, oliko pappi kastamassa lasta kuumassa vedessä. Pojan äidin sydän särkyi, kun hän kuuli poikansa itkun. Hän seurasi tilannetta hiljaa pari minuuttia, mutta kun kipu kävi sietämättömäksi, hän hipsutteli isän viereen ja kuiskasi:
Anteeksi, mutta kauanko tämä vielä kestää?
Vielä viitisentoista minuuttia, vastasi isä.
Eikö tätä voisi vähän nopeuttaa? En jaksa katsoa kun poikani huutaa.
Hyvin tiedät, että seremonia pitää saattaa loppuun muuten koko kastetilaisuus menee hukkaan. Poika täytyy kastaa.
Katsot nyt, miten hän kärsii.
Niin, mutta syy ei ole kastossa, vaan ihan toisessa asiassa…
Missä sitten?
No, syypäät ovat sinä ja miehesi.
Mitä ihmettä tarkoitat?
Oletteko te menneet naimisiin kirkossa?
Ei, nainen vastasi pienen tauon jälkeen.
Poika on vasta kuukauden ikäinen. Voisin veikata, että hänet on saanut alkunsa pääsiäispaaston aikaan. Lisäksi veikkaisin, että sulla on aiempi abortti takana.
Äiti painoi katseensa alas.
Mitä teit hyvittääksesi synnin? Kävitkö ripillä yhtään?
Naisella ei ollut siihen enää mitään sanottavaa.
No, se on selvä kuin Porin pizza. Jumalan lakia on rikottu, joten, siitä maksatte molemmat myös poika. Jos haluat, että pojallasi menee paremmin, tee parannus ja anna parhaan versiosi itsestäsi.
Äiti murtui ja kyyneleet alkoivat valua pitkin poskia. Hän palasi perheensä luokse, ja poika lakkasi itkemästä. Pappi sai jatkaa kastetta rauhassa.
Siltä se ainakin näytti, että vanhempien synnit oli nyt kastemaljasta pyyhkäisty pois, koska poika hiljeni kuin suomalainen saunassa.
