Olin kymmenvuotias, kun isäni lähti jättämään äitini.
Äiti kesti sen miehekkäämmin kuin moni mies naistenlehtien palstoilla. Silloin päätin, että haluan olla yhtä vahva kuin hän. Äiti ei koskaan sanonut pahaa sanaa isästä, vaikka tämä oli hypännyt vieraisiin lakanoihin ja kerran-pari heilutellut nyrkkiäkin. Minulle hän puhui isästä vain hyvää olihan hän minun isäni, piste. Myöhemmin kohtalo heitti äidille palkkioksi uuden miehen, Jaakon, josta tuli meille korvaamaton osa elämää.
Jaakolla oli tämäkin kierros toinen yritys avioliittorintamalla. Edellisellä kierroksella ei ollut mennyt ihan putkeen: entinen vaimo jankutti hänen olevan täysi tunari, koska palkkapäivänä tuli enemmän suru kuin ilo. Kerran Jaakko oli saanut tarpeekseen ja pakannut hammasharjansa. Pitkään hän piti yhteyttä exäänsä vain heidän yhteisen poikansa vuoksi.
Avioeron jälkeen Jaakon elämä näytti aivan uusilta raiteilta. Hän tapasi äitini, joka aidosti rakasti ja tuki häntä, oli sitten kyse perunoiden istutuksesta tai verotuksesta. Sitten Jaakko vielä sai ylennyksen palkka nousi siihen malliin, että pian pystyi ostamaan sievän punaisen tuvan jostain Järvenpään laitamilta ja laittamaan ensimmäistä kertaa rahaa sivuun autokassaan. Kauaa se ei pysynyt salassa, koska entinen vaimo kuuli talokaupasta sekä uudesta autosta ja marssi sovinnon eleineen takaisin, mutta se juna oli jo mennyt. Kun Jaakko kieltäytyi, ex-vaimo kielsi pojaltaan kaiken yhteydenpidon isään.
Jaakosta tuli meille enemmän kuin isä hän välitti meistä, auttoi harrastuksissa ja kyytäsi jääkiekkotreeneihin pakkasessa. Vihdoinkin perheessämme oli arki, jossa kaikkien suut olivat edes joskus hymyssä ennen kaikkea äidin. En muista äitiä koskaan nähneeni niin tyytyväisenä.
Siitä on nyt vierähtänyt vuosia. Minusta ja siskostani on kasvanut aikuisia omine perheineen, ja äiti sekä Jaakko nykyisin puhun hänestä ihan isänä ovat jääneet ansaitulle eläkkeelle ja nauttivat elämästään. Olin varma, että heitä kohtasi vain hyvää tästä eteenpäin Kunnes eräänä päivänä äiti soitti minulle, äänestä kuuli heti että nyt ei soitettu mansikkahillon reseptin takia.
Tajusin heti, että jotain oli sattunut Jaakolle, koska äiti ei soittele hätistelemättä.
Olipa vain niin, että isäpuoleni oli ilmoittanut, että hän aikoo testamentata kaikki omaisuutensa pojalleen, jonka kanssa ei ollut puhunut kolmeenkymmeneen vuoteen Minä ja siskoni emme koskaan ajatelleetkaan Jaakon rahoja omiksemme, mutta toivoimme sydämestämme, että äidille jäisi edes talo siihen kotiin hän oli vuosien varrella laittanut kaiken rakkautensa, ja nyt saattoi käy niin, että jos Jaakolle sattuisi jotakin, äiti jäisi ilman kattoa päänsä päällä.
Äiti itki pitkään ja minä samalla koitin lohduttaa parhaani mukaan, vähän kömpelöstikin. En rehellisesti sanottuna ymmärrä, miksi isäpuoli teki näin äidille…
