Minä ja mieheni olimme aivan järkyttyneitä! Riitta, viisikymppinen nainen, kertoi. Mitä hän teki… Nuori mies vei koko raskauden läpi, eikä tämä ole mikään satu, ei löydy sanoja kuvaamaan… Hän lähetti tytön aborttiin ja potki hänet pois vuokra-asunnosta. Huusi joka paikassa, että lapsi ei ole hänen että hän vaan tuli raskaaksi, muka. Kärsivällisyyteni oli täysin loppu, rehellisesti sanottuna!
Ymmärrän… Viimeisen kolmen viikon aikana ennen synnytystä asiat vähän rauhoittuivat, kuulin että hän soitti Ainoalle, ja puhe oli ihan asiallista; kyseli terveydestä, lapsesta, kuka hän on ja milloin tulee. Mutta ei hän silti kertaakaan käynyt koko aikana meillä, ei ostanut lapselle edes myssyä, ei tuonut yhtään omenaa… Torstaina minusta tuli isoäiti! Huomenna he pääsevät kotiin. Tyttäreni ja mieheni sanoivat, että Roope tulee hakemaan Ainoan ja vauvan sairaalasta. Oltiin sanattomia! Kaiken tämän jälkeen…
No niin… Ehkä mies on muuttumassa parempaan? Voiko häntä antaa uuden mahdollisuuden? En tiedä mihin hän on menossa, mutta minä ja Ainon isä olemme täysin vastaan. Kuten kerroin, emme nähneet mitään tukea häneltä koko raskauden aikana. Mihin hän vie tyttäreni ja lapsen? Aino sanoo, että Roope vuokrasi yhden huoneen asunnon… Eihän se mitään, vastasyntyneelle jossain majatalossa, ei edes Helsingissä vaan jossain täysin tuntemattomassa paikassa! Ainon isä sanoi, että jos se onneton tulee paikalle, me käännymme heti takaisin ja sinä voit sitten elää miten haluat…
Aino, Riitan ja hänen miehensä tytär, on kaksikymmentäkuusi vuotias. Kiltti, rakas ja ainoa lapsi perheessä. Puolitoista vuotta sitten Aino alkoi seurustella Roopen kanssa, johon hänen vanhempansa eivät ihan lämmenneet.
Roope ei ole opiskellut, kävi kyllä koulua, mutta omasta kertomuksestaan huolimatta ei mennyt suorittamaan ylioppilaskirjoituksia. Riitta epäili, ettei hän ollut päässyt edes peruskoulun päättäjäisiin, mutta ei halunnut kysyä mitään ei halunnut näyttää, että epäilee.
Roope työskentelee huonekalufirman kantajana ja toivoo saavansa kunnon tuloja. Hänen tasolleen ilman minkäänlaista koulutusta ihan hyvä. Virallinen palkka on naurettava, mutta enimmäkseen hän tekee keikkatöitä ja sieltä tulee tippiä. Esimerkiksi, joku tilaa uudet huonekalut, pojat tuovat ne ja vanhat tavarat pyydetään kantamaan pois. Joskus vanhat tavarat ovat ihan kelvollisia, niistä saa jopa myytyä, asiakas ei välitä vie pois ja tee niillä mitä haluat.
Siinä Roope pyörii ja saa omat tulonsa.
Aino on yliopistotutkinnon suorittanut, markkinointialan ammattilainen, työskenteli mainostoimistossa ennen äitiyslomaa, käytti pukuja ja korkokenkiä, tapasi omantasoisia miehiä. Mutta sitten jostain ilmestyi Roope Ainon elämään. Tuotiin huonekaluja Ainon työpaikkaan, tai jotain sellaista. Siitä heidän tarinansa alkoi.
He alkoivat asua yhdessä vastoin kaikkia odotuksia! Riitta kertoo. Kaikki Ainon ystävät olivat järkyttyneitä, kukaan ei ymmärtänyt, miksi.
Ja sitten tuli yllättäen raskauden. Roope ei halunnut mennä naimisiin ja yhdeksän kuukauden ajan hän hermostutti koko perhettä. Aino muutti vanhempiensa luokse ja valmistautui vauvaan. Remontoitiin Ainon entinen huone, ostettiin vauvalle tavaroita, maksettiin hyvästä synnytyksestä yksityisellä klinikalla.
Ja nyt se tuli, vain viittoi sormella ja kaikki panostuksemme, ei tarkoita mitään! Riitta oli melkein kyynelissä. Aino on valmis lähtemään muka hänen mukaan, pienen lapsen kanssa johonkin tuntemattomaan asuntoon. Näinkö hyvät vanhemmat toimivat, annetaan mennä ja toivotetaan onnea? Odotetaan seuraavaa kertaa, kun hän tulee takaisin itkien ja paljain jaloin? Se tapahtuu ennemmin tai myöhemmin!
Onko oikein antaa tyttärelle ultimaattumi: Jos hän tulee, me lähdemme? Onko oikein tukea lasta hänen päätöksessään? Aino päätti antaa miehelle toisen mahdollisuuden, joten näin asiat ovat?
Vai voidaanko vanhemmat ymmärtää?
