Kun Juha saapui töihin, häntä odotti yllätys. Työntekijät juhlivat jotakin. Onko tänään jokin juhlapäivä? mietti Juha ihmeissään. Kyllä, juhlimme sitä, että vaimoni on viimein raskaana, vastasi työntekijä.
Kaikki Juha ympärillä olivat iloisia siitä, että Marko oli pian tulossa isäksi. Yhtäkkiä yksi muista työntekijöistä astui hänen luokseen ja sanoi: Olet ensimmäinen mies, jonka olen nähnyt juhlivan vaimonsa raskautta. Yleensä juhlat alkavat vasta kun lapsi syntyy. Olet kyllä mahtava tyyppi! Tiedäthän, että tästä lähtien kaikki ympärilläsi alkavat antaa vinkkejä ja kertoa hurjia tarinoita isyydestä. Et varmaan tiedä vielä mitä kaikkea tulee vastaan? Juha oli yllättyneenä hiljaa.
Työntekijä nyökkäsi hyväksyvästi. Seuraavat yhdeksän kuukautta tulet täyttämään vaimosi kaikki toiveet. Oma vaimoni ei antanut minun levätä laisinkaan, kun esikoisemme syntyi! Vaimo pommitti minut pyynnöillään ja tölkeillään, eikä hymy enää ollut niin herkässä… Montako lasta sinulla on ja minkä ikäisiä he ovat? kysyi toinen. Kaksi, mutta en ole varma heidän iästään. Tyttäreni taitaa olla seitsemän… tai kuusi. Juha jäi hiljaa pohtimaan.
Kun Juha pääsi kotiin, hän halasi rakasta vaimoaan, Henna. Onneksi eivät töissä sanoneet, että sinun pitäisi synnyttää muutaman päivän päästä. He luulevat vielä, että aikaa on yhdeksän kuukautta. Et varmaan kuitenkaan malta olla kertomatta heille, hän nauroi. Yritän olla hiljaa, Juha vastasi hymyillen. Pian vaimo synnytti reippaan poikalapsen, jolle he antoivat nimen Eero. Juha jäi kotiin isyysvapaalle auttamaan Hennaa ja vauvaa. Hän kiiruhti aina töistä kotiin, mikä ihmetytti kollegoita. Hänelle perhe oli kuitenkin tärkeintä maailmassa Suomessa sanotaan, että tärkeintä elämässä on koti, johon aina palaa, vaikka maailman tuulet välillä vievätkin.
