Tapasin Antin vuosi sitten. Hän vakuutti minulle lojaaliuttaan ja uskollisuuttaan, sanoi tunteidensa minua kohtaan olevan aitoja. Meissä olikin paljon samaa. Molemmilla oli takana huono avioliitto, molemmat kaipasimme tukea ja myötätuntoa. Luulin, että olimme löytäneet ne toisistamme. Mutta lopulta kävi ilmi, että Antti oli pelkkä loinen, joka halusi vain hyötyä minusta kaikin mahdollisin tavoin.
Ystäväni varoittivat, etten ottaisi häntä heti asumaan luokseni, mutta en tahtonut kuulla varoituksia. Minua ei edes yllättänyt, että kolmekymppisenä hänellä ei ollut vakituista työpaikkaa. Hän eli käytännössä kodittomana. Ajokorttiakaan ei ollut. Minä näin kaiken vain romanttisin silmin ajattelin kuin teinityttö, en järkevästi.
Mutta kun Antti ei palannut kotiin eräänä yönä ja seuraavana aamuna huomasin, että rahani olivat kadonneet, heräsin todellisuuteen. Se oli kuin herätys siinä on minun tarinani.
Yritin vielä auttaa häntä löytämään töitä. Hän söi ruokani ja ostin hänelle vaatteita. Käytin häntä paikoissa, ravintoloissa ja ostoskeskuksissa, joissa hän ei ollut ennen käynyt siellä hän osasi käyttäytyä, oli kohtelias sukulaisilleni ja ystävilleni, ei riidellyt kenenkään kanssa. Olin aidosti uskossa, että hän kasvaa vastuullisemmaksi.
Olin väärässä. Kärsivällisyyteni loppui. Minun oli pakko heittää hänet ulos. Silti hän yritti pitää puhelimen, jonka olin ostanut hänelle. Annoin tiukasti ymmärtää, että saa ottaa mukaan vain sen, minkä oli itse tuonut.
Tunsinko itseni loukatuksi? Tietenkin! Kaduttiko minua, että tuhlasin kokonaisen vuoden häneen? Ehdottomasti! Rakeneeni maksoi minulle liikaa, konkreettisesti euroissa. Tämä loinen käytti minua hyväkseen. Mutta tiedän nyt paremmin ja osaan tulevaisuudessa olla varovaisempi.
Älä anna muiden käyttää sinua samalla tavalla kuin minä annoin. Ole tarkka ja pidä puoliasi. Ennen kaikkea, testaa kumppanisi rehellisyys. Jos se osoittautuu huonoksi, tee päätökset nopeasti. Älä epäröi vastaa samalla mitalla.
