Jää lapsen kanssa. Minä menen yksin veljeni häihin.
Mieheni tuli eilen kotiin töistä, ja jotain outoa oli ilmassa.
Kysyin häiltä ja heti hänen katseensa suuntautui lattiaan. “Menen yksin sinne…,” hän sanoi hiljaa.
Entä minä? kysyin hämmentyneenä.
Silloin hän totesi: “Kulta, sain tammikuussa aivan olemattoman palkan. Minun on varmaan mentävä yksin. Sinä jäät hoitamaan lasta. Ei tässä mitään hätää tule. Menen vain kolmeksi päiväksi, majoitun hotellissa ja syön jotain. Ja tietysti pitää ostaa häälahja veljelleni ja hänen morsiamelleen.”
Olimme nuori perhe. Asuimme mummoni meille antamassa yksiosaisessa asunnossa. Olin hoitovapaalla, tyttäremme oli melkein kaksi. En pitänyt kiirettä töihin, eihän ollut ketään, joka voisi vahtia Veeraa. Appivanhemmat olivat antaneet meille asunnon, siitä suuri kiitos, kuten Suomessa sanotaan parempi pieni tupa omassa rauhassa kuin kultainen häkki.
Äitini piti huolta itsestään, teki keikkaa ja lisätöitä. Hän oli heti sanonut, että jos on hätätilanne ja pääsen töihin, kyllä hän tulee lapsenvahdiksi. Mutta että ostaisin uuden mekon ja värjäisin hiukset vain päästäkseni juhliin? Sitä en saisi, eikä siihen myöskään saanut käyttää hänen aikaansa.
Tunnistan kyllä äitini luonteen. Hän matkaa joka vuosi Etelä-Eurooppaan ja viettää viikonloput hemmottelussa ja hieronnoissa.
Kotona ei ollut mitään erityistä hätää. Kun mieheni oli paikalla, pääsin joskus käymään kaupungilla, mutta harvoin ja vain hetkeksi. Mieheni ei varsinaisesti pitänyt siitä että olin poissa, mutta antoi minun mennä joskus.
Sitten tuli kutsu häihin.
Mieheni pikkuveli oli menossa naimisiin. Matkaa olisi kolmeksi päiväksi toiseen kaupunkiin. Menin pyytämään äitiäni jäämään Veeran kanssa. Häät kuitenkin! Vain kolme päivää, ja Veera oli rauhallinen lapsi ei turhaa huutoa tai kitinää.
Äitini epäröi pitkään, mutta lopulta totesi huokaisten, että voi irrottaa kolme päivää töistään. Olin suunnattoman iloinen olin ollut lähes kaksi vuotta kotona lapsen kanssa. Häissä voisin vihdoin hengähtää…
Unelmani kuitenkin murskautuivat mieheni uutisen jälkeen.
Minulle tilaisuus olisi ollut iso asia. Olin hoitanut lasta kotona vuoden ilman taukoa. Ketään ei tuntunut kiinnostavan auttaa vahtimaan häntä. Ja mieheni kävi jatkuvasti työpaikan juhlissa sekä työmatkoilla.
En tietenkään tuntenut hänen veljeään juuri lainkaan, morsian oli tuttu vain valokuvasta.
Olin hirveän pettynyt. Mieheni ei vain käsittänyt minua. Hänen mielestään kaikki oli hyvin.
No, rakas, äitisi ei oikeastaan tahdo ottaa Veeraa yöksi. Anna hänen levätä nämä päivät. Miksi laittaa kenetkään kiusalliseen asemaan? Jos hän ei halua, niin ettei oteta. Ja et sinä tunne minun sukuani edes kunnolla. Mitä hyötyä reissusta sinulle olisi? Sinun paikkasi on kotona lapsen kanssa, minä käyn häissä ja tulen takaisin.
Tässä vaiheessa päätin: kukaan ei lähde minnekään. Miksi mieheni päättää tekemisistäni?
Kenen luulette olevan oikeassa tässä tilanteessa?
Minun mielestäni sekä äiti että mies käyttäytyvät itsekkäästi. Totta kai mummolla ei ole velvollisuutta olla lapsenlapsensa kanssa, mutta voisi hän ajatella hetken myös omaa tytärtään.
Ja mies hän ei näe vaimonsa tarvetta lepoon. Nainen on käyttänyt elämänsä vauvansa hyväksi. Kyllä hänellekin loma kuuluu.
Vain rakastava puoliso ymmärtää tämän…
Nainen tässä tilanteessa on lohduton. Hän on täysin miehensä armoilla, ympärillä ei ketään, joka auttaisi.
Haluaisin kuulla mitä muut ajattelevat tästä. Toivon, että nainen löytää ratkaisun ja osaa asettaa rajat miehelleen.
Hyvät suomalaiset naiset, muistakaa täällä saa ilmaista mielipiteensä! Aina voi sanoa, miltä itsestä tuntuu. Avioero ei tule oven takaa, jos vaimo asettaa rajan. Ja jos tulee, ehkä tunteet eivät ole olleet oikeita. On tärkeää kunnioittaa toista ja antaa toisellekin tilaa elää.
