Isäni kielsi minua ottamasta tytärtäni syliin, peläten kai että olen liian lempeä hänen lapsenlapselleen. Viime aikoina tyttäreni on alkanut ryömiä, ja aina kun poistuin huoneesta, hän seurasi minua perässä ja olisi halunnut päästä syliin. Isäni neuvoi, etten saisi hemmotella liikaa, sanoen että oppii kyllä pärjäämään itsekseen, jos jätän hänet lattialle. Mutta enhän minä malttanut olla halaamatta ja nostamatta tyttöäni ja välillä kyllä mietin, olenko liian suojeleva.
Täytyy myöntää, että olen aika pehmoinen hänen kanssaan; lohdutan heti kun hän itkee, hellin ja silitän, enkä oikeastaan juuri koskaan toru. Ehkä yritän täyttää sillä tavalla sitä rakkauden vajetta, mitä itselläni oli lapsena. Menetin äitini pienenä ja kasvoin lastenkodissa, enkä koskaan tavannut oikeita vanhempiani. Nykyiset vanhempani eli serkkuni perhe ottivat minut luokseen, kun kuulivat tilanteestani, ja antoivat uuden kodin.
Alku oli vaikeaa, sillä isäni oli etäinen, ja äiti painoi pitkää päivää elättääkseen meitä aikaa läheisyydelle jäi tosi vähän. Kyllä tiesin että he välittävät, mutta sitä oli vain jotenkin hankala näyttää ulospäin. Niinpä aloin elää omissa mielikuvitusmaailmoissani, ja kuvittelin olevani kuin prinsessa, jota rakastettiin ja ihailtiin valtakuntansa kuningattarena.
Aikuisena koin monesti, että kaipasin hyväksyntää ja hellyyttä muilta. Siksi roikuin kiinni kaikissa pienissäkin merkeissä siitä, että minusta välitettiin, varsinkin seurustelusuhteissa. Olin viisi vuotta yhdessä ihmisen kanssa, jonka kanssa ei todellakaan mennyt hyvin, peläten etten löydä rakkautta enää mistään muualta. Nykyinen mieheni on huolehtivainen ja tietää joitain asioita menneisyydestäni, tukee minua, mutta kaikkia yksityiskohtia hänkään ei tiedä. Kaikesta menneestä huolimatta en vain voi olla hellimättä tytärtämme hän ansaitsee kaiken rakkauden, mihin minä vain pystyn, koska haluan antaa hänelle enemmän kuin itse sain. Jumissa tässä pohjolan pimeydessäkin, uskon silti, että lapsi tarvitsee enemmän lämpöä kuin mikään muu ja niin haluaisin hänen sen kokevan kun se minun omassa lapsuudessani jäi puuttumaan.
