Kuvittele tilanne: teini-ikäinen poikasi tai tyttäresi on lähtenyt Helsingin keskustaan kavereidensa kanssa. Tietenkin, kuten vastuullinen vanhempi tekee, päätät soittaa lapsellesi varmistaaksesi, että kaikki on hyvin. Vähän hermostuneena hän vastaa sinulle, sanoen että kaikki on kunnossa. Mutta kuten vanhemmat tietävät, tämä ei aina tarkoita muuta kuin että myöhemmin saatat kuulla, että lapsesi kokeili alkoholia tai jotain vielä vakavampaa ensimmäisen kerran.
Pappi nimeltä Matti Lehtonen oivalsi hyvin tämän nuorten psykologisen ilmiön ja halusi välttää samanlaista tilannetta oman nuorimmaisensa, Veeran, kanssa. Matti, joka itse oli kasvanut papin perheessä Pohjanmaalla, ymmärsi hyvin millaisia paineita nuoret voivat tuntea kavereidensa edessä. Vaikka Matti luotti Veeraan, hän halusi varmistaa, että Veeralla olisi rohkeutta pyytää apua missä tahansa tilanteessa ilman pelkoa nolostumisesta kavereiden edessä.
Niinpä perhe kehitti salaisen merkin eräänlaisen S.O.S.-koodin. Jos Veera joutuisi tilanteeseen, jossa hän tuntee olonsa epämukavaksi tai uhkaavaksi, hän voisi lähettää pelkän X:n viestillä jollekin perheenjäsenistä, oli se isä, äiti tai vaikka isoveli Joonas. Koodin saadessaan perheenjäsen noudattaisi yhtä, yksinkertaista ohjetta: soita takaisin Veeralle parin minuutin päästä. Puhelu kävisi esimerkiksi näin:
No moi, täällä isä!
Veera, meidän pitää tulla hakemaan sinut heti! On sattunut jotakin.
Mikä on hätänä?
Kerron kun nähdään. Ole valmiina viiden minuutin kuluttua, olemme siellä pian.
Sitten Veera voisi kertoa kavereilleen, että kotona on jotakin tärkeää ja hänen täytyy lähteä saman tien. Näin kukaan ei naura hänelle, eikä hänen tarvitse selittää tilannetta enempää.
Tämä pieni mutta tehokas järjestely mahdollistaa sen, että nuori voi säilyttää kasvonsa kavereidensa edessä ja samalla pysyä turvassa. Vähitellen luottamus vanhemman ja lapsen välillä kasvaa ja tilanne kotona säilyy rauhallisempana.
Tärkeintä on, että vanhempi ei jätä lastaan pulaan. Nuoren luottamuksen voi menettää hetkessä, mutta luottamuksen rakentaminen ja sen ylläpitäminen, jossa nuori oppii itse tekemään hyviä valintoja vaikeissakin tilanteissa, on arvokasta ja kantaa pitkälle elämässä. Tämä opettaa, että avoin kommunikaatio ja luottamus ovat jokaisen perheen tärkein pääoma.
