Helmi jäi orvoksi neljän vuoden iässä. Hän ei muistanut, kuinka naapurin auto osui hänen äitiinsä. Hänen isänsä antoi kaikkensa tyttärensä hyvinvoinnin puolesta. Kovan elämän vuoksi isä vanheni nopeasti ja pysyi vaivoin hengissä. Helmi ei koskaan käynyt isänsä luona. Avioliiton jälkeen hänellä oli oma elämä. Hän soitti silloin tällöin. Helmin aviomies paheksui vaimonsa rahan käyttämistä turhan miehen hyväksi. Helmin isä odotti saavansa tukea tyttäreltään vanhoilla päivillään. Naapuri neuvoi häntä hakemaan elatusapua käräjäoikeudesta. Tyttärellä ei olisi siitä huonoa käsitystä.
Käräjäoikeuden ovella tytär kohtasi isänsä kyynelissä.
Isä! Oliko niin vaikeaa odottaa minua, että päädyit oikeuteen? Helmi kysyi. Helmi, en ole saanut leipää kahteen päivään. Odotin, että pitäisit lupauksesi. Ehkä kasvatin sinut väärin Tiedäthän, että minulla on töitä. Lisäksi puolisoni osti sinulle ruokaa ja lähetti rahaa. Tässä vaiheessa Helmin puoliso keskeytti: Lopeta tunteilla pelaaminen. Lähetän sinulle rahaa joka kuukausi. Sen ei ollut tarkoitus mennä huvituksiin. Helmi puhkesi itkuun ja kääntyi pois. Minulla olisi tärkeää kerrottavaa. Helmi kääntyi takaisin.
Silloin, kun äitisi oli vielä elossa, tulin työstä kotiin ja hän istui keittiössä mietteliäänä. Huomasin pakkauksen hänen vieressään. Se oli pieni tyttö. Vaimoni löysi hänet laatikossa lastauslaitureiden vierestä. Päätimme kasvattaa hänet omana tyttärenämme. Helmi, se olit sinä. Olen aina rakastanut sinua. Anna anteeksi, tyttäreni! Isä veti kanteensa pois.
Keskustelun aikana kävi ilmi, että Helmin aviomies ei ollut koskaan käynyt isänsä luona. Hän käyttikin rahat baareihin, juhliin ja pelikoneisiin. Helmi loukkaantui siitä, että oli tuhlannut vuosia kelvottoman miehen rinnalla. Helmi muutti isänsä luokse. Nyt he ovat onnellisia yhdessä.
