Kun Eevi oli neljän vanha, hän jäi orvoksi muistot äidistä katosivat auto-onnettomuudessa, kun naapurin Sauli ajoi päin heidän suomalaista Ladaansa. Eevin isä, Pekka, omisti elämänsä tytön kasvattamiselle, mutta arki oli niin rankkaa ja rasittavaa että harmaiden hiusten määrä olisi saanut vaikka presidentin kateelliseksi. Vaikka Pekka teki parhaansa, Eevi ei poikennut melkein koskaan katsomaan isäänsä, ja avioliiton myötä hän keskittyi lähinnä omaan elämäänsä. Tapaamiset jäivät satunnaisiksi Eevi painoi töitä, niinpä vastuun raha-asioista hän siirsi miehelleen Juhalle.
Juha puolestaan ei ollut järin innostunut laittamaan euroja Pekan olohuoneen kahvikassaan. Miksi pitäisi maksaa miehelle, jonka makkaran syömiset eivät kiinnosta? Juha mutisi aina hampaat irvessä.
Pekka, autuaan tietämätön Eevin arjen kiemuroista, toivoi salaa että tytär auttaisi vanhana. Mutta kävi toisin: naapurin Alli opasti Pekkaa haastamaan Eevin elatusapuun (Allilla oli aina hyviä ideoita… varsinkin kun ei koskenut häneen itseensä). Tuomioistuimessa tunnelma oli kuin Kaamos: painava ja kylmä, kun Eevin silmät vetistyivät ja hän tiuskaisi:
Isä, olitko tosiaan niin innokas näkemään minut, että piti vetää minut käräjille? kysyi Eevi nenä tuhisten.
Eevi, en ole saanut ostaa ruisleipää kahteen päivään. Odotin sinun pitävän sanasi. Ehkä kasvatin sinut väärin… Pekka hymähti surullisena.
Tiedät että teen töitä. Juha on lähettänyt sulle rahaa, ja on ostanut sinulle ruokaa. Jätä jo tuo syyllistely! Eevi intti, ja Juha nyökkäili vierestä kuin saunan lauteilla.
Riita äityi kunnes Pekka, kyynelten kastellessa kuolaimiaan, päätti paljastaa jotain ratkaisevaa. Hän käänsi katseensa Eeviin: On asia joka sun pitää tietää.
Eevi, hetken vailla sarkasmia, jäi kuuntelemaan, kun Pekka kertoi erään päivän kauan sitten, kun äiti oli vielä elossa. Hän selitti kuinka äiti oli löytänyt pihalta pahvilaatikon, ja siinä laatikossa oli pikku tyttö. Äiti nosti tytön pois roskisten vierestä, päätti kasvattaa hänet kuin oman ja se tyttö oli Eevi. Tarinan edetessä Eevi nyyhkytti ja pyysi anteeksi. Pekka lopetti jutun siihen ja luopui oikeusjutusta.
Keskustelu paljasti myöhemmin myös sen, että Juha ei ollut koskaan lähtenyt katsomaan Pekkaa, eikä euroistakaan ollut jäänyt paljon jäljelle: laiva kulki, mutta rahapussi oli upotettu Turkuun. Sitä surun ja katumuksen voimalla Eevi päätti jättää Juhan ja muuttaa isänsä luo. Lopulta he löysivät ilon yhdessä sauna lämpesi, ruisleipä tuoksui ja elämä tuntui taas hitusen suomaisemmalta.
