On olemassa sellainen ihmistyyppi, jonka seurassa on melkein mahdotonta olla. Harvassa ovat he, jotka jaksavat niin sanottuja “myrkyllisiä” ihmisiä. Kerron nyt tapauksen, joka perustuu ystäväni kokemukseen. Kirjoitan, kuten hänen vaikutelmistaan ymmärsin.
Minulla on läheinen suhde sukulaiseeni, Suviin. Juttelemme rehellisesti, vierailemme toistemme luona aika ajoin. Tällä kertaa menin Suvin luo iltateelle, ostin kinuskikakun ja astelin sisään.
Aika ei ollut paras mahdollinen, sillä Suvilla oli jo vieras. Kävi ilmi, että Lempi oli siellä hänen naapurinsa. Lempi on iäkkäämpi nainen, joka juo usein. Hän käyttää koko eläkkeensä Karhu-olueen, ja koska yksin juominen tympii, Lempi harhailee porraskäytävässä etsimässä lasikavereita. Oikeastaan hän on hyvin tunkeileva.
Pyrin välttelemään Lempin seuraa, koska en vain kestä häntä. Hän puhuu tauotta, sekavasti, ja tekee usein aivan mitä sattuu. Kohtelen Lempiä siis jäätävän etäisesti. Olin jo lähdössä, mutta Suvi pyysi jäämään. En pysty kauaa, ajattelin. Sillä aikaa, kun vesi kiehui Moccamasterissa, Lempi aloitti puheruljanssinsa.
On ihmisiä, joita kukaan ei jaksa pitkään. Lempin jutut saavat minut ensin itkemään ja sitten nauramaan. Suvin maku on outo en päästäisi ketään tuollaista sisälle asti.
Lähdin pian. Olin saanut tarpeekseni satuja ja höpötyksiä. Myöhemmin Suvi soitti ja kertoi mielenkiintoisen jutun: hänelle tuli uusi vieras heti perään, ystävä nimeltään Eerika. Aluksi kaikki oli rauhallista, mutta sitten Lempi alkoi “leikkiä” jotain omituista peliään.
Siinä kävi niin, että Suvi ja Eerika ajautuivat riitaan.
Et arvaa, Lempi sai meidät niin kierroksiin, että melkein kävimme käsiksi! En ole ennen kokenut sellaista, Suvi hämmästeli.
Vihdoin ymmärsin, mistä myrkyllisyydessä on kyse. Lempi sopii kuvaan täydellisesti hänen kanssaan riidat ilmestyvät tyhjästä. Kaikki naapurit ovat jo huomanneet ilmiön, eikä kukaan halua istua hänen kanssaan. Vain Suvi jaksaa vielä kestää Lempin metkuja.
Nyt Suvikin alkoi hiljalleen oivaltaa todellisuuden:
Tiedätkö, minä ja Eerika olemme olleet parhaita ystäviä vuosikaudet. Olemme kokeneet kaikenlaista mutta nyt Lempi on kuin mestari laittamaan meidät toisiamme vastaan… Riitelimme ihan turhanpäiväisistä asioista. Kysyin Eerikalta, miltä tuntui, ja hän sanoi olleensa kuin hypnoosissa. Niin voi tosiaan käydä unessa, eikö vain?
Suville valkeni: ei kaikelle tarvitse avata oveaan. Tietynlaiset ihmiset on parempi kiertää kaukaa. Minäkin huomasin olevani onnellinen omassa talossani; minun naapurini ovat aivan toista maata.
Myöhemmin Suvi kertoi, että Lempi oli muuttanut pois. Asunto oli myynnissä Oikotiellä ja Lempi asui nyt tyttärensä luona Espoossa. Syynä olivat perheongelmat. Talossa vallitsi viimein rauha. On se vaan kummallista kuinka yksi ihminen voi myllertää monen elämän kerralla!
Hyvän ympäristön merkitystä ei voi liikaa korostaa. Toivon kaikille perhettä ja naapurustoa, joka ei vie hermoja. Suomessa ei ole tarpeeksi kahvia eikä hermosoluja, että moiseen hullutteluun jaksaisi joka päivä osallistua.
