Huolehtivainen mummo
Eeva-Liisa Kivinen, energinen ja päättäväinen nainen hieman yli kuusikymppinen, sanoi eräänä päivänä tyttärentyttärelleen:
Siiri! Olen odottanut pitkään, mutta nyt kärsivällisyyteni on loppu. Annatko vihdoin minun kuolla rauhassa?
Siiri, siro tummahiuksinen taidehistorian asiantuntija, hämmästyi mummonsa outoa kysymystä.
Milloin aiot mennä naimisiin? Että sydämeni voi vihdoin olla levollinen? Sinulla on lähes 27 ikävuotta, jatkoi mummo. Minähän vietin koko kesän mökillä sen vanhan höpsön Vasankarin kanssa ja jaksoin kolme kuukautta kuunnella hänen luotettavasti kertomia peräpukamaoireitaan kaksikymmentä kertaa päivässä. Kaikki siksi, että sinulla olisi tilaisuus järjestää yksityiselämäsi. Mutta et edes tutustunut kehenkään!
Mummo, missä ja milloin ehtisin tutustua uusiin ihmisiin? Työ vie aikaa, opiskelen espanjaa ja kirjoitan väitöskirjaa. Taidemuseossani ei ole vapaita miehiä kuin Arto Pajunen, jonka sinäkin olet nähnyt.
Arto Pajunen… No, hädän hetkellä ei ole edes ahventa, vain säälittävä kuollut katkarapu, mummo huokaisi synkeästi.
Seuraavana päivänä Eeva-Liisa soitti vanhalle Vasankarille ja sai tietää, että Vasankarin tyttärentytär oli tavannut tulevan miehensä yökerhossa.
Valitettavasti Siiri ei käy yökerhoissa, joten Eeva-Liisan täytyi itse arvioida, löytyisikö siellä sopivia sulhaskandidaatteja tyttärentyttärelleen tai etsittävä muita potentiaalisia paikkoja.
Eeva-Liisa selitti, että naiset pääsevät Helsingin yökerhoihin ilmaiseksi klo 2124. Tuhlauksen sijaan hän päätti lähteä sinne heti seuraavana iltana ja ilmoitti Siirille, että lähtee iltakävelylle ennen nukkumaanmenoa.
Sanallisesti taltuttaen ovimiehen, joka yritti mutista jotain hänen iästään, Eeva-Liisa asettui baaritiskille korkealle tuolille ohjaajan avustuksella, ja silmäili paikan päällä tiukasti ympärilleen. Tunnelma muuttui heti hermostuneeksi, kuin vanhempainillassa, missä rehtori yllättää seiskaluokkalaiset oluella urheilukentällä.
Miltä teistä tuntuu olla täällä? Viihdytte kai? kysyi baarimikko varovaisesti tarjoten korkea lasin. Alkoholiton cocktail ravintolan piikkiin.
Ei viihdytä, vastasi Eeva-Liisa terävästi. Kunnollisen tytön on turha täällä mitään etsiä. Olisitte voineet hyvällä omallatunnolla laittaa tilkkanen konjakkia mukaan. Ja tuon punatukkaisen pojan tanssityyli, onko hänellä lonkkavaivaa vai onko tämä nykyään muodikasta?
Uuteen vuoteen asti Eeva-Liisa vieraili rock-konsertissa, tulishowssa, mollivoittoisten lauluntekijöiden konsertissa, extreme-pyöräilykisoissa, korttiturnauksessa ja viimeisenä epätoivoisena temppuna nuorten runoilijoiden seminaarissa. Runoilijat olivat liikaa. Ei kannata heittää syöttiä, ettei vaan nappaa.
Siiri, ymmärrän sinua. Silloin kun valitsin sinun vaarisi ja kymmenen muuta yhtä hyvää ehdokasta, vaihtoehtoja löytyi. Myös Vasankari käytti valtaa valita tosi miehen, vaikka hän silti aina haikaili vain sinun vaarisi perään. Mutta nykyajan nuoret miehet, Siiri, ovat niin liuhuleita, ettei edes katse pysy kenessäkään.
Maaliskuussa Eeva-Liisa vieraili vanhan Vasankarin luona ja päätti poiketa Siirin työpaikalle. Museon ovella hän liukastui ja kaatui, onneksi ei portailla. Eräs sotilas juoksi auttamaan hänet ylös. Eeva-Liisa tukeutui apuvoimaan, tarkisti ettei mitään ollut mennyt rikki, katsoi tarkasti upseeria ja sanoi:
Herra majuri, näen että olet panssarijoukoissa. Menehtynyt mieheni oli tankkipataljoonan komentaja. Onko teillä tunti aikaa, herra majuri?
Majuri luuli joutuvansa kantamaan entisen naisupseerin kotiin ja kirosi itsensä hyvästä tahdostaan, mutta nyökkäsi epätoivoisesti.
Loistavaa. Oletteko koskaan käyneet tässä historiallisessa museossa? Ette? Väärin. Suosittelen lämpimästi. Menkää sisään nyt heti ja pyytäkää, että opastuksen pitää Siiri Kivinen. Hän on loistava oppaananne, ette kadu.
Majuri ei edes osannut selittää, miksi lähti museoon. Mummo hypnotisoi hänet kuin taikuri…
***
Hiljattain Eeva-Liisa kuiskasi nukkuvalle lapsenlapsenlapselleen Mikolle:
Sinä aurinkoni, minun rakas karhunpentuni, lähdet pian kouluun, isäsi valmistuu sotilaskoulusta ja äitisi kirjoittaa vihdoin väitöskirjansa valmiiksi. Voin lähteä täältä rauhallisin mielin. Mutta kas, sinäkö yksin kasvaisit, pikku varpuseni? Ei, sinä tarvitset siskon! Kun siskosi syntyy, menee kouluun, ja… Katsotaan sitten taas…
