Kuule, mä en voi vieläkään uskoa, miten hyvä tuuri Annakalla kävi, kun hän sai duunin, joka oli kuin suoraan unelmasta. Hän pääsi töihin varakkaalle perheelle Helsingissä ja samalla sai asua hulppeassa talossa meren rannalla, kun huolehti näistä kahdesta viisivuotiaasta pojasta. Pojat olivat tosi vekkuleita, aina kyselemässä jotakin ja valmiina uusille seikkailuille. Koko tilanne oli vähän erikoinen, koska se pariskunta vaikutti jotenkin etäiseltä toisilleen vaimo ei ollut juuri koskaan kiinnostunut pojistaan, mutta isä, Jari, käytti kaiken mahdollisen ajan heidän kanssaan.
Välillä, kun Annakka vietti aikaa Jarien ja lasten kanssa, hän huomasi itsensä ihastuvansa mieheen, vaikka tiesi, että Jarilla oli perhe. Hän ei ollut ajatellut mitään tällaista, mutta yksi ilta Jari kertoi avoimesti rakastavansa Annakkaa. Se oli hänelle aivan yllätys. Jari kertoi myös, että aikoo erota vaimostaan, koska heillä ei ollut enää muuta yhteistä kuin lapset vaimo oli niin välinpitämätön poikia kohtaan.
Annakka oli aivan sanaton, ei olisi uskonut tällaista käännettä tapahtuvan. Hän tiesi, ettei tämä ollut mikään helppo tilanne olla tekemisissä varatun miehen kanssa mutta omia tunteitaan oli vaikea sivuuttaa. Hän oli tosi ristiriitaisissa tunnelmissa, koska tiesi, että tällainen suhde ei olisi yksinkertainen ja mukana tulisi paljon haasteita.
Arki jatkui, Annakka hoiti lapsia, teki kotihommia ja vietti aikaa Jarin kanssa, mutta yöt meni pohtien, mitä tulevaisuus toisikaan. Hän tajusi, että jutussa pitää olla järki mukana ja miettiä tarkkaan kaikki seuraukset, varsinkin kun Jarin avioero oli vasta aluillaan.
Annakan sydämessä oli myllerrystä toisaalta olisi halunnut hypätä suin päin onnen perään, toisaalta tiesi, että edessä olisi isoja, vaikeita päätöksiä ja epävarmuuttakin. Hän tiesi, että nyt pitää oikeasti punnita kaikki vaihtoehdot ja samalla ajatella myös lasten hyvinvointia ja omaa jaksamista. Hän vain toivoi, että valitsisi oikein ja päätyisi lopulta onnelliseen ja rakastavaan elämään miten ikinä asiat menivätkään.
