Hölmöt lapsemme päättivät leikkiä itsenäisyyttä – nyt velat painavat ja asunto meni alta Kun lapsemme menivät naimisiin, päätimme molempien vanhempien kanssa auttaa heitä asunnon hankinnassa. Meillä ja anopilla sekä appiukolla oli säästöjä, jotka yhdistämällä olisi saatu pieni asunto maksettua heti. Halusimme ostaa asunnon lapsillemme, mutta he sanoivat olevansa itsenäisiä ja ostaisivat sen itse. Jonkin ajan kuluttua kuulimme, että he olivatkin ostaneet kolmion – ja pankkilainalla. He vakuuttivat, että pystyvät lyhennyksiin. Sitten tuli auton vuoro – asunto oli kaukana töistä ja julkinen liikenne hankalaa, joten he ostivat upouuden auton velaksi, vaikka ehdotimme käytettyä vaihtoehtoa. Jälleen he korostivat itsenäisyyttään. Sitten suunniteltiin vauvaa, ja toivottiin ulkomailla syntymistä kansalaisuuden vuoksi. Tähänkin otettiin luottoa, jotta synnytysolot olisivat parhaat mahdolliset. Vauva syntyi, ja lastenhuone piti remontoida – taas uusi laina. Aina sama vastaus: “Me maksamme itse, olemme itsenäisiä.” Sitten tuli vastoinkäyminen – vävymies irtisanottiin, tytär oli äitiyslomalla. Raha loppui. Kuinka lainat hoidetaan? He pyysivät meidän myyvän mökkimme. Emme halunneet, mutta oli pakko, jottei myöhästyttäisi maksuista. Siitäkään ei riittänyt. Asunto piti myydä, lopulta myös auto. Muuttivat vävykultien nurkkiin asumaan. Nyt valittavat, ettei mikään ole omaa. Totta kai – eivät kuunnelleet meitä. Lainat painavat yhä vuosien ajan. Jäljellä vain surua ja kyyneleitä.

Typerät lapset päättivät leikkiä itsenäisyyttä ja päätyivät velkoihin sekä jäivät ilman asuntoa.

Kun lapsemme menivät naimisiin, päätimme molempien puolisoideni kanssa auttaa heitä asunnon hankinnassa. Minulla ja miehelläni oli jonkin verran säästöjä, samoin kuin appeani ja anoppini, ja yhdistimme voimamme. Summa riitti sopivasti pieneen kerrostaloasuntoon. Halusimme ostaa asunnon heille heti, mutta nuoret sanoivat pärjäävänsä itse ja että ostaisivat asunnon itse.

Jonkin ajan kuluttua kävi ilmi, että he olivat oikeasti ostaneet asunnon mutta kolmion! Miten rahat riittivät? He ottivat pankista asuntolainan. Ja kuka maksaa lainan lyhennykset? He vakuuttivat meille, että kyllä he pärjäävät omillaan.

Sitten kuulimme, että he haluaisivat ostaa myös auton. Asunto oli kuulemma työpaikalta kaukana eikä julkinen liikenne oikein käynyt. He ostivat uuden auton liikkeestä, taas lainalla. Olimme ehdottaneet käytettyä, mutta he pitivät tiukasti kiinni siitä, että ovat itsenäisiä ja pärjäävät kyllä.

Myöhemmin he halusivat lapsen ja mielellään niin, että lapsi syntyisi ulkomailla, jotta saisi kaksoiskansalaisuuden. Siihenkin tarvittiin lisälainaa, että tyttö voisi synnyttää hyvissä olosuhteissa ja lääkärin tarkkaillessa jatkuvasti.

Tytär sitten synnytti. Seuraavaksi piti tietysti remontoida lastenhuone taas uusi laina pankista. Kun kysyimme, kuka nämä kaikki laskut maksaa, vastaus oli entinen: Me itse, ollaanhan itsenäisiä.

Sitten tuli ikävä yllätys. Vävy sai potkut töistä ja tyttäremme oli äitiyslomalla. Rahat loppuivat. Miten kaikki lainanlyhennykset hoidetaan nyt? Nuoret pyysivät meitä myymään kesämökkimme Hämeenlinnan lähellä. Emme olisi halunneet, mutta oli pakko, ettei menisi maksukyvyttömyydeksi. Harmi vain, sekään ei riittänyt.

Lopulta heidän piti myydä myös asunto, ja hetken päästä vielä auto. Nuoret muuttivat appivanhempien luo asumaan. Nyt he valittavat, kun ei ole mitään omaa. Tietenkin eivät kuunnelleet neuvojamme. Lainoja maksetaan silti vielä vuosia. Jäljellä vain surua ja kyyneleitä…

Rate article
vsematerialy
Hölmöt lapsemme päättivät leikkiä itsenäisyyttä – nyt velat painavat ja asunto meni alta Kun lapsemme menivät naimisiin, päätimme molempien vanhempien kanssa auttaa heitä asunnon hankinnassa. Meillä ja anopilla sekä appiukolla oli säästöjä, jotka yhdistämällä olisi saatu pieni asunto maksettua heti. Halusimme ostaa asunnon lapsillemme, mutta he sanoivat olevansa itsenäisiä ja ostaisivat sen itse. Jonkin ajan kuluttua kuulimme, että he olivatkin ostaneet kolmion – ja pankkilainalla. He vakuuttivat, että pystyvät lyhennyksiin. Sitten tuli auton vuoro – asunto oli kaukana töistä ja julkinen liikenne hankalaa, joten he ostivat upouuden auton velaksi, vaikka ehdotimme käytettyä vaihtoehtoa. Jälleen he korostivat itsenäisyyttään. Sitten suunniteltiin vauvaa, ja toivottiin ulkomailla syntymistä kansalaisuuden vuoksi. Tähänkin otettiin luottoa, jotta synnytysolot olisivat parhaat mahdolliset. Vauva syntyi, ja lastenhuone piti remontoida – taas uusi laina. Aina sama vastaus: “Me maksamme itse, olemme itsenäisiä.” Sitten tuli vastoinkäyminen – vävymies irtisanottiin, tytär oli äitiyslomalla. Raha loppui. Kuinka lainat hoidetaan? He pyysivät meidän myyvän mökkimme. Emme halunneet, mutta oli pakko, jottei myöhästyttäisi maksuista. Siitäkään ei riittänyt. Asunto piti myydä, lopulta myös auto. Muuttivat vävykultien nurkkiin asumaan. Nyt valittavat, ettei mikään ole omaa. Totta kai – eivät kuunnelleet meitä. Lainat painavat yhä vuosien ajan. Jäljellä vain surua ja kyyneleitä.