Olen nyt viisikymmentäseitsemän. Olen ollut naimisissa mieheni kanssa jo yli kolmekymmentä vuotta, ja koko sen ajan olen huolehtinut pyykeistä, laittanut ruuat ja luonut kodin lämpöä. Meillä on kaksi lasta, jotka kasvattelin ja opetin itse kouluissa. Aina olen juossut kuin orava ratissa, työskennellyt useammassa paikassa samaan aikaan ja ottanut vastaan kaikki mahdolliset sivutyöt, jotta lapsemme eivät tarvitsisi mitään ja voivat pukeutua yhtä hyvin kuin muutkin.
Mieheni ei koskaan ollut mikään ahkera, vaan jäi eläkkeelle ja lopulta istui kotona kokonaan tekemättä töitä. Itse jatkan yhä töissä käyntiä, autan lapsia lastenlasten kanssa ja hoidan kaiken kotityön.
Olen useasti pyytänyt häntä käyttämään aikaansa vaikkapa vartijana, mutta hän sanoo, että pärjäämme ilman hänen lisätienestejä, eikä hän ole mikään hölmö, että menisi töihin. Ja hän syö! Tuskin ehdin itse laittaa ruokaa, kun töistä tullessa kaikki herkut on jo syöty jäljelle jää pelkkä keittolautanen.
Kerrankin puhuin ystäväni kanssa tästä, ja hän neuvoi, että laitan omat ruuat erikseen miehelle halvemmista aineksista ja itselle laadukkaammista. Sitten tulin kotiin ja kerroin miehelle, että lääkäri käski minua dieetille, joten hän ei saa koskea minun ruokiini.
Nyt piilotan herkut kaappiin, ja kun mies menee autotalliin, juon teetä ja syön suklaata salaa. Makkarat ja juustot kätken jääkaappiin yläosaan, ja kun mies ei näe, syön ne yksin. Meillä on onneksi kaksi jääkaappia toisessa on tavalliset ostokset, ja toisessa säilön kurkkuja ja piilotan omat varastoni.
Tiedätkö miehet eivät ne mitään huomaa. Otan itselleni hyvää kalkkunanlihaa ja höyrytän siitä pihvejä, ja miehelle ostan halvinta possua, jonka parasta ennen on jo mennyt. Hän ei valita, kun laitan mausteita mukaan. Pastatkin ovat eri laatua; miehelle halvinta ja itselle reilun hintaisia täysjyvämakaroneja.
En koe tekeväni väärin en näe mitään pahaa siinä, että huolehdin omasta hyvinvoinnistani, sillä jos hän haluaa syödä kunnon ruokaa, voi mennä töihin, eikä vain istua ja laiskotella. Tätä ikää kun katsoo, on turha puhua erosta; lähes koko elämä on takana, ja oma koti yhdessä, joten miksi myydä ja jakaa rahat, kun talo kerran on olemassa?
