Hän luuli, että mies oli köyhä, mutta totuus sai hänet ymmälle!
Älä koskaan tuomitse kirjaa kannen perusteella äläkä ihmistä vaatteiden mukaan. Tämä tarina, joka tapahtuu juuri nyt eräässä Helsingin hienoimmista autoliikkeistä, saa jokaisen miettimään kahdesti.
Modernissa, valoa tulvivassa myyntisalissa seisoo mies, jonka yllään on tavallinen harmaa huppari ja kuluneet farkut. Hän nojaa rennosti upouuteen urheiluautoon ja tutkiskelee auton yksityiskohtia kiinnostuneena. Tarmokas naismyyjä astuu ripeästi kohti. Hänen päällään on viimeisen päälle silitetty jakkupuku ja kasvoilla ylimielinen virnistys.
Hän pysähtyy miehen eteen, osoittaa kohti ulko-ovea ja sanoo:
“Bussipysäkki on tuossa suunnassa, hyvä neiti. Voisitko ystävällisesti siirtyä pois auton luota? Et halua vahingoittaa näin arvokasta autoa sellaista, johon sinulla ei olisi varaa edes katsoa.”
Mies ei liikahda. Hän pysyy täysin rauhallisena ja vilkaisee nopeasti rannekelloaan. Samassa liikkeen toimistosta ryntää esille toimitusjohtaja, joka näyttää hätäiseltä, oikaisee solmiotaan ja napittaa päällystakkiaan kiireessä.
Johtaja ohittaa sanattomaksi jääneen myyjän edes vilkaisematta. Hän pysähtyy suoraan hupparimiehen eteen ja kumartaa syvään:
“Tervetuloa, herra! Anteeksi viiveestä, emme osanneet odottaa, että koko franchisingin omistaja saapuisi näin aikaisin!”
Myyjä kalpenee silmin nähden, ylimielisyys pyyhkiytyy pois samantien. Hupparimies kääntyy hitaasti häntä kohti. Miehen silmissä ei näy vihaa, ainoastaan kylmä pettymys. Hän ottaa pari askelta lähemmäs ja toteaa hiljaa:
“Tiedätkö, tarkoitukseni oli tänään henkilökohtaisesti allekirjoittaa sinun ylennyksesi paperit. Asenteesi toisia ihmisiä kohtaan kuitenkin teki päätöksestäni juuri äsken huomattavasti helpomman.”
Nainen vetää syvään henkeä ja yrittää sanoa jotain, mutta sanat eivät tule.
Lopuksi mies katsoo toimitusjohtajaa ja lausuu kuivasti:
“Minä en halua yritykseeni ketään, joka arvottaa ihmisiä heidän lompakkonsa mukaan. Irtisano hänet tänään. Ja hoida avaimet tästä autosta otan sen mukaan itse.”
Hän kaivaa taskustaan tavallisen muovisen maksukortin, joka kuitenkin paljastuu rajattomaksi mustaksi erikoiskortiksi, ja ojentaa sen johtajalle. Myyjätär seisoo lamaantuneena keskellä salia, tuijottaen henkilön perään, joka murskasi hänen uransa minuutissa vain siksi, että tämä oli päättänyt, ettei huppari ansaitse kunnioitusta.
Opetus: Rahalla saa urheiluauton, mutta ei käytöstapoja. Kohtele kaikkia kunnioittavasti koskaan ei voi tietää, kuka seisoo edessäsi.
