Mene pois siitä, huusi Kaarina kirkkaalla äänellä Ainoon, joka itki kuin sateessa unohtunut kaurismökki. Mene rakentamaan oma elämäsi ilman häntä!
Mutta Matti on minun aviomieheni. Me kasvamme yhdessä tytärtämme. Et voi rakentaa onneasi jonkun toisen surun päälle.
Älä viitsi aloittaa taas tuota! Eihän sellaista elämää ilman tunteita kestä kukaan. Ei Matti ole jättämässä lastaan, vaan sinä jäät yksin. Ei minua haittaa, jos hän näkee tytärtään.
Kaarina kääntyi kannoillaan ja marssi tiehensä. Sinä iltana Matti sitten teki päätöksen pakkasi kamppeensa ja jätti Ainon. Aino aneli koko repertuaarilla, ettei Matti tekisi mitään hölmöä. Sitten hän alkoi miettiä, missä kohtaa Kaarina muka oli parempi kuin hän.
En enää pysty elämään kanssasi. En tunne sinua kohtaan mitään. Kaarinan kanssa elämäni sai uuden alun.
Aika kului. Aluksi Aino riutui kuin torilta unohtunut lanttuvuoka. Mutta kun sumu hiukan hälveni, hän ymmärsi, että elämä jatkuu oli miten oli. Tytär kasvoi silmissä. Aino oli ammatiltaan ekonomi. Päätettiin koettaa onneaan kirjanpitäjän pestissä.
Työhaastattelussa toimitusjohtaja katseli Ainoa sillä silmällä, jolla yleensä kurkataan juuri paistetun pullan uunista nostamista. Häntä viehätti Ainon vastuullisuus ja halu olla parempi ammattilainen. Onneksi Ainon äiti suostui hoitamaan lapsen sillä välin, kun Aino palasi työelämään.
Aino keskittyi uraansa ja päätti laittaa henkilökohtaisen elämänsä jäihin. Vuosien uurastus palkittiin, ja lopulta Aino ylennettiin apulaisjohtajaksi. Siinä sivussa miesten perään ehtinyt vilkuilla juuri muuta kuin esimies Kalevia, joka oli kohtelias ja huomaavainen. Aino tunsi pientä lämpöä häntä kohtaan, mutta tiesi miehellä olevan perhe.
Kalevilla puolestaan ei ollut ihan samanlaisia estoja: kerran hän kertoi suoraan olevansa valmis jättämään vaimonsa, sillä oli ollut palavasti ihastunut Ainoon jo iät ja ajat. Ja vakuutti, ettei olisi luistamassa lapsen elatuskuluista senttiäkään.
Edellinen suhde jätti Ainoon kuitenkin melkoisen loven hän ei tiennyt, miten suhtautua.
Muisti vieläkin sanat, jotka oli kerran laukonut Kaarinalle: Et sinä voi rakentaa onneasi toisen onnettomuuden päälle.
Mutta Kalevi ei antanut periksi. Lopulta suhde töissä lähti vähän lapasesta. Kalevi jankutti samaa laulua: ettei enää rakastanut vaimoaan, että häiden jälkeen kaikki oli mennyt pieleen ja että kylmyys kotona repi sielua päivä päivältä. Aino piti linjansa, sillä oli kuullut Kalevin ja tämän vaimon väittelyitä ja tiesi, miltä vaimosta tuntui. Ei voinut repiä miestä perheestään. Ja osasi myös pelätä kohtaamista toisen vaimon kanssa.
Eräänä päivänä, kun Aino lähti töistä, hän huomasi naisen tulevan häntä kohti. Tunne oli kuin olisi nähnyt poronkellon ensi kertaa: kasvot tuntuivat oudon tutuilta jo kaukaa.
Säkö se olet? nainen töksäytti.
Joo, minä, Aino vastasi, ääni tuskin kuuluen. Edessä seisoi Kaarina.
Kaarina yritti vakuuttaa Aino, että oli ollut oikeassa sata kertaa: Ei se onni rakennu toisen kurjuuden päälle.
Muista, mitä minulle sanot silloin joskus, sanoi Aino tyynesti.
Joo, olinkin väärässä. En olisi ikinä saanut viedä miestäsi. Kaikki palaa ennemmin tai myöhemmin takaisin, kuin bumerangi. Mutta pyydän, älä vie häntä. En ole koskaan rakastanut ketään niin kuin Kalevia. Hän on syy, miksi jätin entisen miehesi. En pysty elämään ilman häntä. Sinä tiedät, miltä tämä tuntuu. Olet äiti. Elämä ehtii kyllä palauttaa kaiken.
Turpa kiinni, tiuskaisi Aino kiukkuisena.
Vaikka kostoretki vanhalle kilpasiskolle ei kiinnostanut, jopa Kaarinan kohdalla, lopulta Kalevi sai ylipuhuttua Ainon.
Aino, jos jään hänen kanssaan, kolme ihmistä on onnettomia: minä, sinä ja Kaarina. Kukaan ei voita mitään. Minä en rakasta häntä jos ihan rehellisiä ollaan, en ole koskaan rakastanutkaan. Minä vain menin mukaan, kun hän niin vaati. Joko menen tai jään, joku jää ilman.
Aino mietti pitkään. Totta kai Kalevi ja Kaarina olisivat molemmat yhtä jäässä. Ja jos Kalevi jäisi entiseen elämään, Aino olisi surullinen. Lopulta Aino päätti: ehkä nyt olisi aika valita oma onni.
Ja niin maailma pyörähti taas uuden kierroksen suomalaisella bumerangilla, tietenkin.
