Minä ja tyttäreni elämme hänen biologisen isänsä maksaman elatusavun varassa. Entinen aviomieheni on syypää siihen, etten löydä töitä mistään hän tekee kaiken voitavansa estääkseen minut saamasta töitä. Ja jos minut jonnekin otetaankin, minut irtisanotaan hetken päästä ilman selityksiä, eikä kukaan mitään kerro kyllä minä itse tiedän mistä on kyse.
Kaikki vaikeudet alkoivat, kun hakeuduin eroon. En enää voinut elää tämän miehen kanssa saman katon alla. Halusin lähteä rauhassa, ilman riitoja ja huutoa, mutta se ei onnistunut. Entinen mieheni vastusti eroa hartaasti, eikä antanut periksi.
Eron jälkeen muutin tyttäreni kanssa käymään vanhempieni luona. Sillä aikaa kun äitini oli tyttäreni kanssa, minä yritin etsiä töitä. Oikeasti minulla ei ollut kokemusta muusta kuin kassatyöstä. En tiennyt muusta mitään. Entinen mieheni johti suurta markettiketjua, ja suhteillaan piti huolen, ettei minua otettu mihinkään töihin.
Yksikään kaupungin kaupoista ei ottanut minua, ja jos pääsin hetkeksi, irtisanominen tuli pian perään.
Entinen puolisoni hymyili ja väitti ettei ollut tehnyt mitään. Kaikki irtisanomiset johtuivat kuulemma vain siitä, että olin hänen mielestään osaamaton ja kouluttamaton. Hän maksaa meille mitättömän pientä elatusapua, vaikka tienaa hyvin euroissa. Meidän on äidin eläkkeen ja elatusavun kanssa lähes mahdotonta saada maksettua laskut, ruokaa ja tyttärelle välttämättömät asiat.
Aina kun hän vierailee tyttärensä luona, hän aloittaa nöyryyttämisen. Hän kertoo tytölle, että äiti on typerä ja jätti isän, siksi joudutaan elämään köyhemmissä oloissa, ilman leluja ja kunnon ruokaa. Isä-parka vain yrittää, mutta äiti on ilkeä ja väärässä.
Sitten hän antaa tyttärelleen ison kasan euroja ja lähtee pois. Alussa en kiinnittänyt tähän huomiota, mutta lapsi on vielä pieni eikä ymmärrä, miksi isällä on rahaa ja äidillä ei. Nyt tyttäreni haluaisi asua isänsä luona: Isi on niin mukava ja ostaa kaiken, mutta sinä olet vihainen ja epäreilu, siksi haluan isille asumaan!
En enää tiedä miten jaksan, hermot ovat jo riekaleina. Äitini yrittää kannustaa ja vakuuttaa, että asiat vielä järjestyvät, mutta en uskalla uskoa entinen mieheni tietää tarkalleen mistä nappuloista painaa, ja lyö minut henkisesti matalaksi. En osaa enää edes kuvitella, kuinka pystyn jatkamaan eteenpäin tässä oudossa, unen kaltaisessa sumussa, jossa rahaa on vain taskuissa jotka katoavat, ja kaupan ovet eivät koskaan aukea perille asti.
