Päiväkirjamerkintä, Helsinki
Minun tyttäreni meni naimisiin suomalaisen miehen kanssa. Asuin heidän luonaan kaksi vuotta, hoidin lapsenlasta ja pyöritin kotia.
Tytär ja hänen miehensä työskentelivät samassa yrityksessä ja palasivat kotiin vasta iltaisin. Elättelin toiveita, että saisin jäädä heidän luokseen pysyvästi, mutta sehän ei toteutunutkaan. Eräänä päivänä tyttären mies totesi, ettei heillä ollut enää tarvetta avulleni, ja pyysi minua muuttamaan pois. Kuukauden päästä olin taas omassa kodissani. Mutta pian kävi ilmi, ettei minua otettu täällä vastaan sen lämpimämmin. Sillä aikaa kun olin tyttären luona, poikani oli eronnut ensimmäisestä vaimostaan, jättänyt hänen asuntonsa ja muuttanut minun asuntooni.
Poikani toi mukanaan uuden vaimonsa joka oli jo raskaana. Hän ei kysynyt minulta lupaa lainkaan.
Mitä minun pitäisi tehdä? Heittääkö poika raskaana olevan vaimon kanssa ulos? En tietenkään. Mutta miten voisimme elää kolmistaan, kohta nelistään, pienessä yksiössä? Mainittakoon, että kummallakaan, ei pojallani eikä minullakaan, ole varaa vuokrata uutta asuntoa. Soitin tyttärelle, selitin elämäntilanteeni ja toivoin, että hän ymmärtäisi ja ottaisi yhteyttä. Kukaan ei kuitenkaan soittanut takaisin. Harmittaa. En mahda mitään, he elävät omanlaisessa maailmassaan
Pojan käytös on tavallaan ymmärrettävää. Hän ei osannut odottaa että palaisinkin kotiin. Nyt joudun nukkumaan keittiön sohvalla. Päivisin poistun kotoa, käyn kaupassa, pyörähdän entisellä työpaikallani ja vaihdan kuulumisia vanhojen työkavereiden kanssa. Juttelen pojan kanssa ihan rauhassa, mutta miniä ei huomioi minua lainkaan. Näkee kyllä, ettei minun läsnäoloni miellytä häntä.
En olisi ikinä uskonut, että kuusikymppisenä olen tarpeeton ja että omaa kotiani hallitsee joku muu. Poikani ajattelee vain raskaana olevaa vaimoaan, asumisongelmat eivät tunnu kiinnostavan ollenkaan.
Etsin nyt osa-aikatöitä. Miniäni vanhemmat asuvat maalla. Pitäisikö ehdottaa hänelle, että muuttaisi vanhempiensa luokse? Mutta löytyisikö pojalleni sieltä töitä? Epäilen vahvasti. En osaa päättää, mitä tehdä
Olen tajunnut, että elämässä pitää uskaltaa luottaa omaan sydämeen ja sopeutua uusiin tilanteisiin vaikka joskus tuntuisi ettei millään löydä paikkaansa omassa perheessä.
Press «Like» and get the best posts on Facebook ↓
