Hei, kuule, minun on pakko kertoa sulle Annasta tämä tarina on aika kuin suoraan suomalaisesta elämästä.
Anna tapasi miehensä Juha-Kalle yhteisten kavereiden häissä Helsingissä. Siinä piti olla ihan vain juhlapäivä, mutta he rakastuivat heti ensisilmäyksellä ja viettivät koko illan yhdessä tanssien ja jutellen. Heidän suhteensa eteni tosi nopeasti muutaman kuukauden päästä Anna ja Juha-Kalle menivät naimisiin ja muuttivat yhteen pieneen yksiöön Kalliossa. Ei mennyt kauaa, kun Anna huomasi olevansa raskaana.
Pian kävi ilmi, ettei Anna ehtinyt missään vaiheessa ultraäänelle; aina tuli jotain hän oli kipeänä, pomo ei päästänyt töistä aikaisin tai tuli joku muu juttu. Se raskaus ei ollut mitenkään helppo. Anna oli jatkuvasti väsynyt, hänellä oli koko ajan pahoinvointia ja selkä särki. Iso maha vaikeutti liikkumista, joten Anna makoili usein kotona. Viimeisen kuukauden hän pysyi kokonaan sisällä. Juha-Kalle kyllä rakasti Annaa ja huolehti hänestä, muttei ollut paljon kotona, kun työ vei kaiken ajan.
Synnytys alkoi yllättäen vähän liian aikaisin. Lääkärit pysyivät koko ajan Annan vieressä, ja sitten ihan yhtäkkiä maailmaan syntyi kolmoset: kaksi tyttöä, Eeva ja Aino, sekä poika, Mikko. Anna oli ihan shokissa. Kun Juha-Kalle asteli huoneeseen, hän ei voinut uskoa silmiään hänestä tuli isä kolmelle lapselle samalla kertaa.
Anna oli sairaalassa muutaman päivän, eikä kotona ollut tilaa kolmelle vauvansängylle, mutta Juha-Kalle hankki ne silti. Yksiössä oli aika ahdasta, eivätkä he voineet muuttaa mihinkään muualle. Arki alkoi tuli unettomia öitä ja sairasteluja. Juha-Kalle haaveili, että kaikki olisi kuin ennen: onnellista rakkautta, huolettomia iltoja ja pitkiä keskusteluja saunan jälkeen. Mikään niistä ei kuitenkaan toteutunut.
Anna ei enää meinannut pysyä lasten kanssa perässä aikaa Juha-Kallelle ei jäänyt lainkaan. Lopulta Juha-Kalle ei enää jaksanut. Eräänä päivänä hän lähti töihin eikä koskaan palannut kotiin.
Anna soitti joka paikkaan sairaalaan, poliisille, ystäville turhaan. Lopulta selvisi, ettei Juha-Kalle enää kestänyt ja lähti pois perheensä luota.
Silloin Anna tajusi, että hänen täytyy olla vahva hänen vastuullaan oli kolme lasta. Annan oma äiti, Leena, muutti hänen luokseen ja auttoi lasten hoidossa. He pyörittivät arkea yhdessä, vaikka se oli rankkaa. Anna jäi lasten kanssa siihen asti kunnes lapset täyttivät kaksi vuotta. He elivät lapsilisillä ja Leenan eläkkeellä, eivätkä rahaa olleet kovin paljon, vain muutama satainen euroissa kuukaudessa.
Lähellä Annan kotia avattiin uusi kauppakeskus, ja Anna lähti töihin sinne. Hän osoittautui todella vastuulliseksi ja sai paikan, vaikka hänellä oli kolme lasta. Siitä lähtien elämä helpottui myöhemmin Anna pystyi palkkaamaan lastenhoitajan ja äiti sai vähän vapaata.
Muutama vuosi meni, ja Anna sai ylennyksen töissä. Hän muuttui paljon hänestä tuli upea ja huoliteltu nainen. Juuri sellaisena Juha-Kalle näki hänet myöhemmin, kun hän saapui käymään vanhempiensa luona Helsingissä.
Juha-Kalle pyysi nähdä lapset ja aneli Annaa antamaan anteeksi. Hän halusi uuden mahdollisuuden. Anna katsoi miestä, ja tajusi yhden asian hän ei koskaan enää halua elää Juha-Kallen kanssa. Hänen tunteensa olivat kadonneet aikaa sitten, ja hän kertoi siitä suoraan. Kun Juha-Kalle lähti, Anna huokaisi helpotuksesta vihdoin hän oli päästänyt irti menneestä. Tulevaisuus oli vielä edessä, uusi elämä odotti.
