Muistan, kuinka aikoinaan naapurissani asui iäkäs pariskunta, joiden aikuisella tyttärellä, Helinillä, oli kolme tytärtä. Helinin tarinaa kerrottiin paljon taloyhtiössämme, sillä hänen onneton kohtalonsa tuntui olevan kaikkien huulilla. Heli, niin sanottiin, oli se, jonka isä oli poissa kuvioista jo nuorena mutta erityisesti puhetta herätti se, että hänen kolmella lapsellaan oli jokaisella eri isä.
Ensimmäisen kerran Heli meni naimisiin vasta 18-vuotiaana, nuorena ja toiveikkaana. Silloin kerrottiin, että hänen sulhasensa, Eero, oli hyvin rakastunut Heliin; Helin vanhemmatkaan eivät pistäneet hanttiin, olihan tärkeintä, että oma tytär oli onnellinen. Pariskunta eleli yhdessä lähes viisi vuotta Lapinlahden rauhaisassa kaupunginosassa. Mutta lapsia ei vain kuulunut, ja vähitellen kylän ihmiset alkoivat pohtia syytä. Kuten niin usein ennenkin, syyttävä sormi osoitti nuoreen naiseen monen mielestä Heli oli ollut nuorena liian villi, eikä muka siksi voisi saada lapsia.
Eikä Helillä ollut onnea anopinkaan suhteen. Sirkka, kunnon savolainen nainen maalta, muistutti pojalleen tämän tästä, ettei tällainen vaimo ollut hänelle sopiva. Naisen ensisijainen tehtävä oli hankkia perheeseen perillisiä, Sirkka motkotti. Eero alkoi kuunnella äitinsä puheita ja jätti lopulta Helin. Avioero pistettiin vireille, mutta Heli ei enää jaksanut alkaa vaihtamaan sukunimeään vanhaan helpommalla pääsi näin.
Jokin aika myöhemmin Heli tapasi uuden miehen. Yllättäen hän tuli raskaaksi, ja silloin selvisi monelle: syy lapsettomuuteen ei ollutkaan Helissä, vaan vanhassa aviomiehessä. Mutta sillä ei enää ollut väliä. Kun tyttö syntyi, isä katosi nopeasti kuvioista. Siitä huolimatta lapsi kirjattiin ensimmäisen aviomiehen nimiin, sillä byrokratia saattoi olla armotonta ja helpoimmalla päästiin näin.
Helin äiti ei tästäkään lapsesta loukkaantunut, päinvastoin hän oli aidosti onnellinen saadessaan lapsenlapsen. Jonkin ajan kuluttua Heli tuli taas raskaaksi. Tällä kertaa sentään uusi mies oli ehtinyt jo naimisiin hänen kanssaan. Nuori aviomies ei ollut kuitenkaan suunnitellut lasten hankkimista näin pian. Onni ei taaskaan ollut Helin puolella: syntynyt tyttö oli sairastelevainen, ja pelästynyt isä katosi, jättäen vielä avioeronkin hoitamatta.
Aikaa kului, ja Heli tapasi vielä kolmannenkin miehen. Vaikka hänen vanhempansa yrittivät toppuutella tytärtään, sillä kolmen lapsen elättäminen tuntui mahdottomalta, Heli ei välittänyt. Hän päätti synnyttää lapsen ja myös kolmannen tyttären isä jätti tämän pian syntymän jälkeen. Jokaisella tyttärellä oli näin eri isä ja eri sukunimi.
Onneksi Heli onnistui lopulta ostamaan pienen kerrostalokaksion, johon vanhemmatkin auttoivat rahallisesti markoilla silloin elettiin, ja sellaisen summan kasaaminen oli iso urakka. Yhden riidan jälkeen Heli tajusi, että jotakin oli keksittävä. Rahaa oli saatava, jotta lapset saivat ruokaa ja vaatetta. Hän päätti hakea elatusapua lasten isiltä. Turhaan kukaan miehistä ei suostunut edes tunnustamaan isyyttä. Osa katosi kokonaan, osa ryhtyi jopa uhkailemaan Helin perhettä.
Sellaiseksi jäi Helin osuuden osa: hänellä oli lapsia, muttei silti turvaa eikä apua. Näin jälkeenpäin ajateltuna tuntuu kuin hän olisi jälleen jäänyt yksin kaikkien huoliensa kanssa, vaikka elämä olikin joskus näyttänyt valoisammalta.
