Entä se asunto? Lupasit! Pilaat elämäni!
Mie ja miehelleni oli suuri ilo saada tietää, että poikamme menisi naimisiin. Vihkiäisiä suunnitellessamme kerroimme hänelle salaa haluavamme antaa hänelle uuden asunnon lahjaksi. Samu oli innoissaan kuultuaan suunnitelmastamme, ja tieto levisi nopeasti kaikkien hänen ystäviensä pariin samana päivänä. Hääkuluja suunnitellessa kohtalo kuitenkin puuttui peliin.
Tyttärellämme oli äkillisesti tullut huono olo töissä, ja hänet vietiin suoraan sairaalaan. Kiiruhdimme mieheni kanssa perässä. Tutkimuksissa selvisi, että hänellä oli kasvain ja olisi päästävä kiireellisesti leikkaukseen. Saimme kuulla, että meidän olisi nopeasti löydettävä isot summat euroissa hoitoihin. Onneksi olimme ehtineet sairaalaan juuri ajoissa.
Oli itsestään selvää, että tässä tilanteessa emme voineet ostaa asuntoa pojallemme. Yritimme kasata rahaa tyttäremme operaatioon. Oli suuri helpotus, että sukulaiset ja ystävät tulivat hädässä apuun kaikki halusivat auttaa. Jotkut jopa lahjoittivat rahaa pyytämättä sitä takaisin. Yhdessä saimme kokoon kaiken tarvittavan, jotta tyttäremme pääsi ajoissa leikkaukseen.
Mutta Samun reaktio oli järkytys.
Miten asuntoni kanssa käy? Lupasitte sen! Pilaatte elämäni.
Hänen sanansa veivät minulta jalat alta. Kuinka hän saattoi sanoa niin? Miten hän saattoi olla niin itsekäs? Kysehän oli hänen siskostaan he olivat kasvaneet kylki kyljessä! Miten hän saattoi asettaa siskon terveyden ja oman hääasuntonsa samalle viivalle? En löytänyt sanoja. Mutta poikamme ei aikonut lopettaa siihen.
Miksi Anni saa kaiken mutta minä en mitään?
Siinä vaiheessa en enää kestänyt vaan huusin hänelle. Sanoin, etten halua nähdä häntä enää vähään aikaan. Samu keräsi tavaransa ja lähti tulevan vaimonsa luokse. Emme vaihtaneet sanaakaan kahteen viikkoon.
Noina viikkoina Anni leikattiin operaatio sujui hyvin, kuten toivoimme. Muutamaa viikkoa myöhemmin hän pääsi kotiin toipumaan. En maininnut hänelle sanallakaan veljensä käytöstä en halunnut lisätä huolta. Sillä välin poikani ei ollut ottanut yhteyttä, ei kysynyt kertaakaan kuinka siskonsa voi. Ilmeisesti asunto ja oma etu tuntuivat hänestä tärkeämmältä kuin perhe.
Elämä opettaa: omaisuus ja materiasta kiinnipitäminen eivät koskaan voi korvata läheisyyttä ja perheen arvoa. Vaikeinakin hetkinä todellinen perhe mitataan sillä, kuinka tuemme ja välitämme toisistamme juuri silloin kun se kaikkein eniten merkitsee.
