Vuosi sitten jäin yksin. Mieheni hautajaisten jälkeen kokosin itseni hiljalleen ja ymmärsin, että yksinäisyyden lisäksi minulla oli toinenkin suuri murhe. Olen ajautunut pahaan rahapulaan. Elän hyvin niukasti, en salli itselleni mitään ylimääräistä, mutta silti eteen tulee ennalta-arvaamattomia menoja lääkkeet ja lääkärikäynnit vievät viimeisetkin rahat.
Kasvatimme kaksi lasta yhdessä. Aina yritimme auttaa heitä parhaamme mukaan, annoimme heille joka viimeisen sentin. Suurin osa kotiimme tulleista rahoista meni lopulta lasten perheisiin meidän kauttamme. En tiedä mitä kohtalo on minulle varannut, mutta joka tapauksessa asuntoni perii jonain päivänä poikani ja tyttäreni, ellei testamentissani toisin määrätä eikä minulla edes ole aikomusta muuttaa sitä. He ovat fiksuja, kyllä he tietävät kuinka arvokas asunto Helsingissä on, ja mitä mahdollisuuksia perintö tuo tullessaan.
Yritin muutaman kerran vihjata lapsilleni, että rahani eivät enää riitä. Jos he vaikka kattaisivat alati nousevat sähkölaskut ja yhtiövastikkeet, minun ei tarvitsisi kerta toisensa jälkeen huolehtia seuraavaa eläkepäivää odotellessa. Tyttäreni teeskenteli, ettei ymmärtänyt mitä yritin sanoa, ja poikani vaimon taskussa ovat kaikki perheen rahat, joten pyynnöt jäivät täysin vaille vastausta.
Arvioin kyllä suunnilleen kummankin lapseni palkat, ja iloitsen siitä, että heillä menee hyvin, on varaa autoihin ja lentolomiin. Lapsenlapseni saavat aina taskurahoja, ja katsellessani heidän huolettomuuttaan millä helppoudella he käyttävät rahoja saman verran kuin saan kuukaudessa eläkettä mietin usein, kasvatimmeko me sittenkin kylmiä ja välinpitämättömiä lapsia, jotka eivät halua nähdä minun painivan köyhyydessä eivätkä yritä auttaa. Mieheni kanssa näytimme aikoinaan mallia: kävimme vanhempiemme luona ruokakassien kanssa, ostimme heille lääkkeet ja maksoimme lääkärikäyntejä.
Ystäväni ehdotti, että muuttaisin lapseni luokse, pyytämättä edes lupaa, ja laittaisin oman asuntoni vuokralle. En haluaisi ratkaista asiaa näin, mutta kenties joudun siihen, jos seuraava keskustelu lasten kanssa ei tuo muutosta. En yksinkertaisesti selviä tällä eläkkeellä, ja säästöni kaikki, mitä minulla oli ovat menneet lasten hyväksi…
