Tiedätkö, joskus elämä vie kyllä mutkiin, joita ei osaisi edes kuvitella. Mä lähdin aikoinaan perheen luota toisen miehen takia, ja siitä seurasi se, että meidän avioliitto kaatui ihan mun syystä. Jussi (mun exä) päätti siinä sitten, että mun pitäisi jotenkin hyvittää hänelle särkyneen sydämen, kun kerran olin ollut se, joka jätti. En saanut ottaa poikaa mukaani ja rehellisesti, Eero halusi jäädä isän luo asumaan. Vaikka kuinka se sattui, ei siitä auttanut vääntää, en voinut pakottaa, enkä olisi halunnutkaan.
Me sovittiin asiat nopeasti: ne päästi mut jatkamaan omaa matkaani, ja vastineeksi lähetin heille euroja kerran tai pari kuussa. Silloin Jussi vielä kävi töissä ja tienasi omansakin, mutta kun paljastui, että mulla menee taloudellisesti hyvin ja nykyinen mieskin auttoi vähän, ettei Eerolla olisi puutetta mistään, Jussi lopetti työnteon siihen paikkaan. Rupesi ihan surutta elämään meidän rahoilla.
Vuosien mittaan Eero sai kinnittää kaikkea mahtavaa ruokaa noutoravintoloista, kouluun sai mennä milloin huvitti (tai olla menemättä), joka kesä jotkut reissut ja uusimmat kodinkoneet. Hiljalleen poika alkoi suhtautua ihan välinpitämättömästi muhun ja näkemiset harveni koko ajan. Mitä tahansa ostin tai järjestin, isä muka hoiti paremmin vaikka kaikki maksettiin kyllä mun rahoilla. Eero ei ainakaan yhdentoista vanhana kysellyt, mistä ihmeestä isällä muka rahaa oli, kun eihän se käynyt missään töissä.
Mun nykyinen mies Mikko kysyi kerran, että olisikohan mun annettava niille ehkä liikaa euroja. Sitten aateltiin yhdessä, että jos halutaan Eerolle joskus tulevaisuudessa opiskelurahat kasaan, olisi parempi alkaa säästää niitä, eikä antaa Jussin tuhlata kaikkea johonkin älyttömyyksiin. Päätin mennä sanomaan tästä suoraan Jussille että nyt riittää, aika hänen hoitaa itse menonsa, kun mä keskityn Eeron tulevaisuuteen säästämiseen.
No, Jussi tietty räjäytti potin syytti mua huonoksi äidiksi ja vielä huonommaksi vaimoksi, jopa uhkasi viedä mut oikeuteen ja repiä elatusmaksuja kun en muka ollut mitään ikinä maksanut. Otin selvää juristeilta, ja sieltä sanottiin vain, ettei tarvinnut moisista uhkailuista välittää; eihän Jussi ollut tehnyt töitä vuosiin, vaan elellyt meikäläisen rahoilla muutenkin.
Siitä huolimatta tuntuu koko ajan, että mä tässä menetin eniten. Eero on nyt vieläkin vähemmän kiinnostunut äidistään ja ehkä jopa vihoissaan, kun luulee, etten halua tukea hänen isäänsä Kaiken tämän jälkeen olo on vähän voimaton, vaikka järkikin sanoo, ettei tässä ollut oikein muuta vaihtoehtoa.
