Elämän pienet asiat
Vastoin vanhempien neuvoa, Aino meni naimisiin rakastamansa Jussi Juntusen kanssa, vakavan ja rehellisen miehen. Jussia oli kasvattanut hänen isoäitinsä Sirkka, jota hän kutsui lapsuuden hellittelynimellä Sirkku. Jussin vanhemmat olivat menehtyneet, kun hän oli vasta kaksivuotias, joten hänellä ei ollut heistä muistoja.
Kun Aino esitteli Jussin vanhemmilleen, hänen äitinsä, Tuula Virtanen, oli selvästi tyytymätön tosin vasta, kun poika oli lähtenyt.
Aino, ei me sinua Jussille kasvattaneet! Olet kolmannella vuosikurssilla yliopistossa mikä aviomies, mikä häät nyt? Ja sitä minä en halua vävyksi. Mitä siitä saa? Hän työskentelee autokorjaamolla ihan tavallinen duunari En aio auttaa sinua, jos päätät tämän askeleen ottaa.
Äiti, minä menen silti hänen kanssaan naimisiin, sinä tiedät sen, isä, kuten aina, oli hiljaa, vältti ottamasta puolta vaimon ja tyttären välillä. Ja lisäksi, odotan lasta…
Häät eivät olleet suureelliset, vaikka Ainon vanhemmilla olisi ollut varaa järjestää komea juhla, mutta Tuula ei halunnut prameilla. Jospa tytär olisi mennyt naimisiin ystävänsä pojan kanssa, mutta… Aino oli itsepäinen.
Saa nyt nähdä, kun asuu tuon autokorjaajan kanssa köyhyydessä, palaa varmaan pian kotiin, nyt on vain rakkautta ja romantiikkaa aivoissa, Tuula puhui miehelleen. Ja vielä lähti pois kotoa, jonkun hänen isoäitinsä luo, muka ettei halua minun nöyryyttävän vävyä. Aino ei juuri ilahdu siitä, että odottaa lasta.
Ainon vanhemmat asuivat Helsingissä tilavassa kerrostaloasunnossa, ja tytär oli tottunut mukavuuksiin ja rahaan ainoa lapsi. Mutta hän lähti Jussin ja Sirkun luo pieneen kylään, omaan taloon, seitsemän kilometrin päässä kaupungista.
Aika kului ja Aino synnytti tyttären. Isoäiti Sirkku auttoi, opetti nuorta äitiä, heräsi öisin pienen Heta-vauvan takia. Aino jatkoi opintojaan yliopistossa ja yritti olla hyvä vaimo ja äiti mutta usein oli väsynyt. Hän heräsi aikaisin ja juoksi bussille, matkasi Helsinkiin ja vaihtoi vielä toiseen bussiin päästäkseen yliopistoon.
Kotiin palasi uupuneena. Isoäiti Sirkku ja Heta vastaanottivat häntä portilla, tytär odotti äitiä ja ikävöi häntä. Myöhemmin Jussi saapui töistä myöhään. Hän otti tytön syliin ja pyöritteli iloisesti rakasti perhettään yli kaiken. Aino halusi antaa huomiota myös miehelle, mutta tämä tuli aina viimeisellä bussilla, nälkäisenä ja väsyneenä.
Ainolla oli pian opinnäytetyön puolustus. Hän alkoi yhä useammin miettiä paluuta vanhempien luo mukavaan asuntoon matka lyhenisi huomattavasti. Mutta Tuula oli yhä vihainen eikä soittanut, eikä ollut kiinnostunut lapsenlapsesta.
Jussilla oli vanhempi veli Antti, joka oli ollut naimisissa pitkään ja asui vaimon ja poikansa kanssa Helsingissä omassa asunnossa, jonka oli itse ostanut. Vaan perheonni ei ollut kohdannut; vaimo Marja vaati aina enemmän.
Antti soitti, Jussi kertoi isoäidilleen ja Ainolle, hän erosi Marjasta, jatkuvaa riitelyä, on nyt vuokralla.
Voi sentään, huolestui Sirkka, osti asunnon ja sitten lähti siitä pois.
No mutta Antti teki miehen lailla, jätti vaimolle ja pojalle kaiken, puolusti Jussi veljeään.
Yhtenä iltana Aino valitti Jussille, että väsynyt rytmi ja kaksilla busseilla kulkeminen yliopistoon uuvuttaa. Hän ei suoraan sanonut, että toivoisi muuttoa vanhempien luo olihan itse päättänyt asua Jussin kanssa omillaan.
Olen uupunut, Aino sanoi, bussiaikataulun varassa, pitkät matkat ja pysäkit. Tuskin ehdin mihinkään
Jussi kuunteli hiljaa ja antoi hellän suukon poskelle.
Mulla on yksi ajatus, kerron myöhemmin, hän sanoi salaperäisesti. Yllätys tiedossa, mutta Aino ei jaksanut kysellä.
Muutaman päivän päästä heidän pihalleen pysähtyi auto.
Tulevatko vanhemmat? Aino mietti, mutta auto oli vanha ja tuntematon. Ei ole heidän, ihan rämä…
Hän käveli ulos ja näki Jussin nousevan juuri autosta. Aino hämmästyi. Jussi asteli ulos ylpeänä.
No, mitä sanot meidän kaunottaresta?
Tuo rämä? Missä ihmeessä löysit sen?
Ostin, Jussi vastasi, niillä rahoilla, joita oltiin säästetty asuntolainaa varten…
Aino katsoi autoa ja sääli rahoja; he olivat keränneet alkupääomaa. Nyt he saisivat elää kylässä vielä pitkään.
Jussi mainosti autoa.
Mä itse korjasin sen, se kulkee, istu kyytiin, hän otti vaimoa kädestä ja auttoi istumaan autoon. Enää pitää vain maalata, busseilla ei tarvitse kulkea vakuutteli Jussi. Se on melkein hyväkuntoinen ja sain sen tosi edullisesti.
Auto kulki lailla, mutta Aino pelkäsi että se hajoaisi matkalla. Kotona Sirkka ja Heta odottivat portilla. Jussi otti Hetan ja pyöritti, Aino kiirehti sisään ja purskahti itkuun. Kaikki painoi paljon.
Ainokainen, älä itke, Sirkka hätäili. Mikä nyt on?
Jussi käytti kaikki rahat, jotka säästimme lainaa varten, tähän romuun. Me haaveilimme asunnosta
Rauhoitu, rakas, Sirkka halasi, sinä olet viisas ja hyvä tyttö, olet vain väsynyt, siksi itket. Kaikki tämä on vain elämän pieniä murheita, tärkeintä on, että kaikki ovat hengissä ja terveinä raha on mitätöntä, tärkeintä on rakkaus ja ymmärrys.
Aino kuunteli Sirkun viisaita sanoja, rauhoittui ja jopa häpesi hieman reaktiotaan. Hän istui miehensä viereen ulkoportaalle. Vieressä pyöri karvainen koira ja Heta juoksi iloisesti perässä yrittäen napata sen hännästä. Aino istui hiljaa Jussin rinnalla.
Miksi et kysynyt minun mielipidettä, Jussi? hän kysyi hiljaa.
Halusin yllättää no, ainakin ilahduttaa…
Aino katsoi Jussiin, näki hänen silmissään paljon sanomatonta huolta ymmärsi kaiken. Jussi rakasti häntä, oli ostanut auton helpottaakseen Ainon matkaa yliopistoon, halusi huolehtia hänestä. Hän ratkaisi oman tavallaan sen ongelman, mistä Aino oli puhunut hänelle. Tosin Jussi ei ymmärtänyt, että Aino oli toivonut ihan muuta.
Olkoon, Jussi, auto on auto, Aino sanoi sovinnollisesti mutta lupaa, että jatkossa kysyt minun mielipidettä.
Lupaan, Jussi vastasi iloisesti tiedät, että olen aina tehnyt päätökset itse. Anteeksi, tästä lähin päätämme yhdessä.
Hyvä niin. Kaikki tämä on elämän pieniä asioita, Aino toisti Sirkun sanat tärkeintä, että olemme yhdessä ja tytär on meille maailman ihanin.
Sirkka isoäiti katsoi ikkunasta ja iloitsi:
Perheen ensimmäinen riita. Miten sitä voisi välttää? Niitä tulee vielä monta. Tärkeintä, että ymmärtävät ja rakastavat toisiaan. Ja siitä, että Aino ja Jussi rakastavat toisiaan, olen varma Niin kuin kaksi kyyhkyä ja sopivat heti hän siunasi heidät ja hymyili.
Jussi maalasi auton ja Sirkka ompeli uudet istuinsuojat. Eihän siinä ollut syytä juhlia, mutta pian Aino istui Jussin vieressä penkillä ja matkasi kaupunkiin.
Hän ei halunnut pyytää vanhemmilta apua.
Aika kului. Heta kasvoi, pitäisi pian viedä päiväkotiin; isoäiti oli jo vanha, kaipasi rauhaa. Aino valmistui yliopistosta ja sai työpaikan Helsingissä. Jussi teki töitä autokorjaamolla myöhään, yrittäen säästää. Asunto Helsingissä oli jälleen ajankohtainen, mutta alkupääomaa ei ollut vielä tarpeeksi. Ainon vanhemmilta hän ei halunnut pyytää äiti ei ollut tiiviissä suhteessa tyttäreen eikä lapsenlapseen.
Mutta yllättäen apu tuli odottamattomasta suunnasta. Eräänä viikonloppuna koira haukahti pihalla. Aino ajatteli, että naapurin täti tuli hän toi Hetalle maitoa.
Antti! Jussi huudahti iloisena, nähdessään vanhemman veljen ikkunasta. Hän säntäsi ulos. Hei, veli! Kuinka olet?
Moi, Jussi! Moi!
Veljekset halasivat tiukasti ilmiselvästi molemmat iloitsivat tapaamisesta. Utelias Heta katseli ovella.
Ai sinä olet minun sukulainen, niin kaunis, Antti sanoi, minä toin sinulle lahjan.
Hän kaivoi laukusta suuren pupun, jolla oli pitkät korvat ja rusetti kaulassa. Heta nappasi sen iloisena ja esitteli Sirkalle.
Isoäiti Sirkka ja Aino ottivat Antin lämpimästi vastaan.
Et ole pitkään aikaa käynyt, Antti, miten siellä Jussi kertoi, että asut vuokralla, Sirkka huolehti, kaatoi teetä kuppeihin.
Kaikki ok, Antti sanoi iloisesti. Marja ja minä erotimme, hän löysi toisen ja muutti tämän kanssa jonnekin Turun suuntaan. Makselen elatusmaksuja. Ja tässä velipoika, hän kaivoi laukusta paksun kirjekuoren. Oikeastaan teille Ainon kanssa, häälahja, kun en päässyt juhliin, olin töissä.
Mikä tämä on? Jussi jännittyi.
Rahaa
Mitä rahaa?
Alkupääomaan, Antti selvensi ja antoi kuoren veljelle. Marja muutti pois, asunnosta vapautui tilaa, asun nyt omassa kodissani. Tätä olin säästänyt uuden asunnon ostoon, mutta en voinut ottaa pois entiseltä vaimolta ja pojalta. Pitäkää tätä häälahjana, hän toisti.
Pöydässä valtasi hetken hiljaisuus, mutta sitten kaikki nauroivat iloisesti.
Kiitos, veli, kiitos, Antti. Kuinka osasitkin
Aino oli vähällä tirauttaa ilon kyyneliä, Sirkka halasi vanhempaa pojanpoikaansa. Veljekset halasivat, sanat olivat tarpeettomia.
Syksyllä Jussi ja Aino sekä Heta muuttivat uuteen kaksioon Helsingin keskustaan. Heta meni päiväkotiin kodin viereen. Koulu oli myös lähellä ollaan ajateltu tulevaa, sillä Hetan pitäisi myöhemmin päästä kouluun.
Jussi työskenteli yhä autokorjaamolla. Niin elämä koetteli nuorta perhettä. Sirkka oli oikeassa, kaikki nuo murheet ovat vain elämän pieniä asioita. Tärkeintä on, että perheessä on rakkautta ja onni ja että kaikki pysyvät terveinä.
Kiitos, kun luit, kiitos tuestasi ja hyvää tulevaisuutta kaikille! Muista: elämän pienet asiat eivät ole lopulta tärkeitä, vaan se, miten kohtelemme toisiamme.
