Elämää on jatkettava. Karkasi minkä karkasi. Ei se mikään hyvä mies ollutkaan, täysi vastuuton. Kyllä me kasvatamme lapsen ihan itse, älä siitä huoli!
Paavoa kasvattivat äiti ja ukki. Mummosta hänellä on vain hämärät muistot. Hän oli viisi, kun mummo menehtyi. Hän muistaa vain tuoksuvat pullapitkot ja karjalanpiirakat
Isäänsä Paavo ei ollut koskaan nähnyt tämä oli hävinnyt maisemista jo ennen Paavon syntymää. Äiti, Taina, oli tullut maalle yhdessä miehen kanssa.
He ehtivät tutustua Tainan vanhempiin, häätkin oli jo sovittu, mutta sulhanen vain katosi eräänä päivänä jäljettömiin
Eivät he etsineet häntä. Taina itki lohduttomasti, olihan hän jo raskaana
Ei ne kyynelillä auta! tokaisi mummo. Elämää on jatkettava. Karkasi, niin menköön. Eipä ollutkaan mies miehekseen. Kyllä me lapsen kasvatamme, älä sure!
Paavo ei lapsuudessaan jäänyt mistään paitsi, mutta hänestä ei tullut hemmoteltua. Hän pärjäsi koulussa hyvin.
Ukki oli vaativa kasvattaja. Hän opetti kunnioittamaan vanhempia ja arvostamaan sitä mitä on. Paavo oppi kaiken tarpeellisen. Mihin ryhtyi, sen hän myös teki loppuun saakka!
Kolmikymppiseksi mennessään Paavosta oli tullut paikkakunnan tavoitelluin poikamies. Komea, hyvä työ, paksu palkka, iso kolmio Helsingin keskustassa Kaikki kunnossa!
Naisista ei ollut pulaa, mutta Paavo ei pitänyt kiirettä. Töitä oli paljon. Viikonloppuisin hän matkusti aina äidin luo Keski-Suomen pieneen kylään. Ukki oli jo kuollut, ja äiti oli usein heikkona.
Kotitöissä äiti vielä autteli, mutta viime aikoina se oli käynyt raskaammaksi.
Paavo houkutteli häntä muuttamaan Helsinkiin, mutta äiti ei suostunut.
Mitä minä siellä! tokaisi Taina. Vieläkö minun lapsenlapsia pitäisi odotella sinulta? Täällä minä viihdyn paremmin, omissa oloissani
Asu kesä täällä, sen jälkeen voit mennä kylpylään lepäilemään ja sitten meille kaupunkiin. Sinun täytyy saada toipua. Palautua, ja ehkä vienkin sinut sitten takaisin kotiin!
Sinulla on omat työt! kauhisteli Taina. Mitä sinä kylässä muka teet?
On sielläkin ihmisillä tekemistä, Paavo naurahti.
Siihen aikaan Paavo tapaili kahta naista. Hänen oli vaikea valita.
Ensimmäinen, Aila, oli vaatimaton maalaisnainen. Käytännöllinen ja sydämellinen.
Toinen, Kirsi, kaunis, näyttävä persoona. Näytti siltä kuin ei osaisi edes perunoita keittää ilopilleri.
Paavo ei kutsunut kumpaakaan luokseen asumaan. Tapailtiin neutraalilla maaperällä. Mutta päätöksen aika lähestyi, ja Paavo empi kummasta pitäisi luopua.
Hän päätti esitellä molemmat äidilleen. Äiti tuli juuri kylpylästä ja lepäily oli tehnyt hyvää.
Ensimmäisenä tuli kylään Aila. Ei tarvinnut paljon yllyttää. Oli innoissaan, kun haave oli toteutumassa sulhanen ja vielä noin komea olihan se nyt selvää, että kosinta oli tuloillaan!
Onpa sulla tilavasti täällä, Paavo, Aila totesi katsellessaan ympärilleen.
Onhan täällä. Äitikin tykkää. On ollut tosin vähän heikossa hapessa.
Ai hän asuu täällä? Luulin että tuli vain käymään. Heikkona?
Niin.
Sanon suoraan etten ala sitten hoitamaan häntä
Eikä sitä vaaditakaan, Paavo ihmetteli. Minä hoidan kyllä.
Mutta eikö se nyt
Mikä?
Niin, ei mitään. Olisi vaan helpompi asua erillään. Sanoithan itse että äitisi asuu kylässä, eikö se on parempi hänellekin. Ja meille parempi ilman häntäkin.
Äiti asuu aina minun kanssani. Sitä ei tarvitse keskustella.
No jopas jotakin! Luulin että olet vakavissasi, mutta oletkin mammanpoika! Jos muutat mieltä niin soita!
Aila katosi ovesta, ei jäänyt edes teetä juomaan
Että näin, ajatteli Paavo. Tämä ilmiselvästi katoaa ensimmäisenä. Kirsi varmaan karkaa vielä nopeammin, jään varmaan ilman puolisoa
Paavo päätti kertoa Kirsille heti äidistä.
Mitä tahansa tapahtuukin, äiti on aina minun kanssani! hän ilmoitti.
En nyt ymmärrä, miksi sitä korostat, Kirsi hämmästyi. Tiedänhän minä että äiti on mukana. Mutta
Niin mutta jos asumme yhdessä, mitä ajatuksia se herättää? Äiti mukana?
Ihan vain Ok! Mutta teetkö sinä minulle nyt kosintaa?
Paavo hymyili.
Ehkäpä. Mennäänpä äidin luo, tutustutaan.
Oi! Entä jos en miellytä häntä? Näinkö suoraan, heti nyt?
Ihan varmasti tulette toimeen. Mitä pelkäät?
En itsekään tiedä. Pelottaa vaan
Kirsi ja äiti tulivat oivallisesti toimeen. Heistä tuli heti ystävät. Joskus he kulkivat yhdessä lenkillä korttelin ympäri, odottivat Paavoa töistä kotiin. Sitten kolmestaan matkustettiin maalle. Yllättävää kyllä, mutta kaupunkilaisena Kirsi viihtyi siellä mainiosti. Äiti, Taina, päättikin jäädä kylään.
Nyt on jo kesä ja vointi hyvä, Taina sanoi.
Puolen vuoden päästä vietettiin häät.
Nyt minä saan vielä lapsenlapsiakin! hymyili Taina.
Ja saikin ensin lapsenlapsen, sitten pojanpojan.
Kirsi ja Paavo asuivat lastensa kanssa Helsingissä. Lapset kasvoivat ja valmistautuivat jo ylioppilaskirjoituksiin. Viime aikoina äiti oli asunut heidän kanssaan. Kylään lähdettiin yhdessä lomailemaan. Taina ei vain koskaan pystynyt kokonaan luopumaan kotitalostaan.
Kirsi, älä pahastu ehkä tämä ei ole oikea hetki mutta haluaisin palata kotiin kylään. Käydäänkö? Taina kysyi miniältään.
Totta kai! Odotellaan vain Paavoa, hän tulee pian töistä.
Hyvä. Lähdetään heti kun hän tulee. Sinä kerrot sitten hänelle, tämä on minulle nyt tärkeää
Kylässä oli hiljaista, kuten aina. Vuosi vuodelta ihmisiä vähemmän ja vähemmän
Nyt se on sitten tässä. Olen kotona, enkä enää lähde täältä, Taina sanoi yllättäen. Myykää tämä talo myöhemmin, ei tästä paljoa saa mutta se hajoaa muuten
Mitä puhut, äiti?! Paavo hämmästeli. Lähdetään heti takaisin!
Niin, niin, Kirsi kiirehti sanomaan Mitä sinä nyt puhut noin?
Olkoon sitten, Taina heilautti kättään. Pankaas vesi kiehumaan, saisi teetä
Teen jälkeen Taina meni kamariinsa lepäämään ihan hetkeksi
Paavo ja Kirsi istuivat keittiössä hiljaa.
Äiti, meidän pitäisi jo lähteä! huikkasi Paavo viimein.
Mutta vastausta ei kuulunut.
Paavo meni huoneeseen pysähtyi ovelle, sydän pysähtyi Äiti oli poissa
Taina haudattiin kylän hautuumaalle.
Hän tiesi. Hän palasi kotiin viimeistä kertaa itki Kirsi. Rakastin sinun äitiäsi kuin omaani
Huomasin sen. Olen huomannut jo kauan. Mitä tehdään talolle?
Ei raaskita myydä
Ei raaskita. Osa menneisyyttä. Olkoon siellä
Niin he päättivät Annetaan talon olla. Käydään siellä vielä lasten kanssa, ehkä joskus lastenlasten.
Jos haluat lukea lisää tarinoita, seuraa meitä! Jätä ajatuksesi ja tunteesi kommentteihin, tykkää jos kosketti.
