Ilmari Virtanen herää
Aamu vaikuttaa jo heti lupaavalta. Kun täyttää 118 vuotta, pelkkä herääminen on melkoinen saavutus.
Ensimmäiseksi vuorossa on kunnon kuntotarkastus: ensin vasen silmä auki toimii, sitten oikea sumea. Huuhtelee, tiputtaa silmätippoja nyt kirkas kuin uusi. Taivuttaa jokaisen jäsenen, mikä taipuu, ja mikä ei, saa öljyä. Tarkistaa sekä eteen- että taaksepäin taipumisen, kääntää kaulaa.
Kun varmistuu siitä, että kaikki osat liikkuvat ja naksuvat niin kuin pitääkin, Ilmari ottaa pari askelta, taputtaa polviinsa ja on valmis uuteen päivään.
Kahdeksalta tulee soitto Eläkekassasta:
Päivää, Lempi täällä, vastaa Ilmari iloisesti käheällä äänellä.
Päivää, Ilmari Virtanen, Lempi tervehtii alakuloisesti, Miten voitte tänään?
En valita, Ilmari hymyilee luuriin.
Sepä harmi, Ilmari. Tänä vuonna on jo viides huomautus minun niskoillani teidän takianne! Siitä on tänään tasan kolmekymmentä vuotta, kun ette enää saa rahastoeläkettä, vaan siirryitte kansaneläkkeelle!
No, anteeksi vain. Kai sentään tänä kuussa oli korotus tiedossa?
Oli Lempi huokaisee syvään kuin marraskuun sumussa, Ettehän vain tee töitä missään sivussa? koettaa hän vielä onneaan.
Ei, kyllä eläkerahat riittävät mainiosti.
Sepä harmi Kaikkea hyvää teille Lempi ei ehdi lausettaan lopettaa, vaan sulkee puhelun.
Ysiltä Ilmari istuu aamiaiselle yhdessä lapsenlapsenlapsenlapsensa kanssa, joka ei asu hänen kanssaan mutta käyttää omaa avaintaan tullakseen käymään. Ensitöikseen nuorimies alkaa aina mittailla paikkoja joskus keittiön, toisinaan kylppärin, välillä piirtelee pohjapiirroksia ja laskee remonttikustannuksia.
Tänään mittanauha on unohtunut kotiin.
Ota tuo vanha lipaston päältä, ehdottaa Ilmari, Se on vielä isoisäsi aikainen, hän naurahtaa hiljaa ja laskee teetä pannuun.
Nuori huokaisee syvään, istahtaa pöytään ja alkaa syödä Ilmarin legendaarista munakasta.
Kymmeneltä Ilmari menee tupakalle rapun ulkopuolelle.
No niin Ilmari, taas siellä palat!
Tiedätkös, että tupakointi aiheuttaa naapuri hiljenee, kun katsoo tuulessa savuttavaa ukkoa, joka aloitti tupakoinnin siihen ikään, jossa useimmat jo menehtyvät juuri siihen, “mihin se kuulemma johtaa”.
Me ollaan menossa tänään Helsinkiin, jatkaa naapuri.
Mitä meinaatte tehdä siellä?
Ajellaan metrolla, käväistään Senaatintorilla ja katsotaan Mannerheimin patsasta, kun sitä ei ole vielä siirretty.
Ei kai siinä. Mannerheim kuin Mannerheim.
Ootko sä itse ikinä nähnyt sitä?
Olinpa kerran, taisipa käydä meidän kylässä.
Arkussa vai?
Eipä vaan, junan vaunussa.
No montako vuotta sulla nyt onkaan mittarissa?
Kahdeksantoista tuli just täyteen, Ilmari juttelee ja tupruttelee.
Älä viitsi.
No, uudestaan täysi-ikäinen, kai se on sanottava.
No onnea vaan!
Kiitos, ja Ilmari palaa kotiinsa.
Yhdeltätoista Mäkitorpan puhelinliittymän johtaja soittaa ja pyytää itku kurkussa vaihtamaan liittymän. Se, jolla Ilmari on ollut vuodesta 1989, on enää olemassa vain hänen takiaan ja nykyrahassa siitä ei makseta juuri mitään Mäkitorppa oikeastaan vähän kompensoi Ilmarin suuntaan.
Viideltä Ilmari piipahtaa marketissa. Syntymäpäivänä S-marketissa saa alennuksen yhtä monta prosenttia kuin ikävuosia. Ilmari nappaa ostoskoriin kakkua, kilon banaaneja ja uuden taulutelevision. Paluumatkataksin ja kantajat hän tilaa vaihtorahoilla.
Seitsemältä tulee puhelu terveyskeskuksen kylmiöstä voisiko Ilmari vihdoin noutaa sieltä vakuutuskorttinsa ja vanhat tohvelinsa.
Kahdeksalta saapuvat vieraat, Ilmari kattaa pöydän, laittaa uuden television päälle ja kaataa viiniä laseihin.
Maljojen sana on vähäinen. Kukaan ei oikein tiedä, mitä pitäisi toivoa, joten jokainen vain nousee vuorollaan seisomaan.
Kymmenen aikaan poliisi koputtaa oveen ja pyytää hiljaisuutta, sillä seinän takana asuu iäkkäitä ihmisiä. Oven avaa syntymäpäiväsankari itse, mikä saa poliisit hieraisemaan silmiään.
Nukkumaan Ilmari painuu vasta lähempänä puoltayötä, kun vieraat ovat lähteneet koteihinsa ja sairaaloihin. Hän hymyilee tyhjyyteen, ottaa sormestaan kultaisen taikasormuksen ja sujauttaa sen tyynyn alle sormuksen, jonka hänen vaimonsa aikanaan teetti ja johon kaiverrettiin pienellä tekstillä: Elä meidän molempien puolesta.
Ja niin Ilmari tekee.
