Mummoa lähtöön valmisteltiin koko perheen voimin.
Eikä salattu totuutta sanottiin suoraan, miten häneen oli kyllästytty. Ja että vihdoin kevät saapui, hän lähtisi maaseudulle mökilleen, pysyen siellä aina myöhään syksyyn asti. Lapsenlapset olivat hänelle kylmiä, miniä ei pitänyt hänestä lainkaan. Poika taas oli jatkuvasti työmatkoilla. Silloinkin kun poika saapui kotiin, ei hän ollut äitiään kohtaan sen parempi kuin oma perheensäkään.
Mummo oli heille taakaksi. Hän ymmärsi kaiken, ja jaksoi sinnikkäästi kestää, odottaen kevättä joka vuosi kuin jotakin varmaa, oikeaa ja hyvää.
Tänä keväänä se tuli aikaisin. Mummo istui usein rappukäytävän penkillä katsellen lempeää keväista taivasta, nauttien auringonpaisteesta. Hänen olemuksensa muistutti rääkättyä varpusta laiha, kuluneissa vaatteissa, vanhoissa lattavarpaisissa huopikkaissa, joissa oli päälle vedetty ikivanhat kumisaappaat.
Vaikka omat eivät häntä rakastaneet, naapurit suhtautuivat ystävällisesti. He tervehtivät, kyselivät vointia, auttoivat kantamaan mummoa rappuja pitkin viidennelle kerrokselle. Naapurin pojat jopa kantoi hänen kauppakassinsa koulumatkalla, kun he tapasivat mummon kotimatkalla.
Mummo teki kaiken kotona, ikään katsomatta. Keitti, pesi, siivosi nämä olivat hänen velvollisuuksiaan. Miniä harvoin osallistui näihin.
Kun istut kotona koko päivän, niin hoida sitten vaikka kaikki, tokaisi miniä röyhkeästi töistä tullessaan, potkaisten kengät eteiseen.
Lapsenlapset eivät puhuneet hänelle. Kun heidän ystävänsä saapuivat kylään, mummo pysyi poissa näkyvistä kerran lapsenlapsi ilmoitti, että mummo häpeällisellä olemuksellaan nolasi heidät.
Mummo ei koskaan väitellyt kenenkään kanssa. Hän vain vaikeni. Iltaisin, kun kaikki nukkuivat, hän itki hiljaa pienessä huoneessaan kohtaloaan.
Mummon vein asemalle taksilla, ettei tarvinnut vaivautua bussien kanssa. Matkatavaraa oli vähän vanha laukku ja pieni nyssäkkä vaatteita.
Hän käveli aseman laiturilla kepin varassa. Istui penkille hetkeksi. Pian juna saapui hän nousi vaunuun, ja katseli aurinkoisin silmin ikkunasta ulos. Junan lähdettyä, mummo kaivoi laukustaan ryppyisen valokuvan. Poika, lapsenlapset ja miniä hymyilivät kuvassa. Aika sitten viimeksi hän näki heidän hymynsä tässä kuvassa. Mummo suukotti kuvaa, ja sujautti sen varovasti laukkuun.
Kun hän poistui junasta, hän lähti hiljaa kohti kylää. Matkalla joku tarjosi kyydin melkein mökin portille asti. Hän avasi vanhan portin, kulki märällä polulla kohti tupaa. Kaikki oli tuttua, omaa. Täällä hän oli tarpeellinen vaikka vain lahoille seinille, vanhalle aidalle ja kallellaan olevalle kuistille hän oli täällä tarpeellinen. Häntä odotettiin.
Kylä oli mummolle kaikki. Täällä hän syntyi. Täällä lapset syntyivät, ja täällä puoliso kuoli. Melkein puolet elämästään hän vietti täällä. Myös esikoispoika menehtyi niin vain kävi, ettei hän enää ollut elossa.
Mummo avasi ikkunaluukut, sytytti tulen uuniin. Istuessaan penkille ikkunan alle, hän mietti menneitä. Lapset olivat joskus tässä hänen kanssaan, söivät saman pöydän ääressä, nukkuivat samoilla sängyillä. Juoksivat lattialla, katselivat samoista ikkunoista. Korvissa soi lasten äänet silloin hän oli äiti, kaikkein tärkein ja rakastetuin ihmisilleen.
Aurinko paistoi silloin niin kuin nyt, ja keväitä oli monia onnellisia ja huolehtivia vietetty näissä seinissä. Mummo hymyili kevään lempeydelle
***
Aamulla mummo ei enää herännyt. Hän jäi ikuisesti omalle maalleen. Pöydällä oli vanhoja valokuvia ja yksi uusi, ryppyinen sama se, jossa läheiset hymyilivät.
Niin kauan kuin elämme, voimme ehtiä paljon.
Pyytää anteeksi, kiittää, tunnustaa tunteita. Elämässä ei saa siirtää näitä huomenna tehtäväksi. Kun ihminen lähtee, hän ei enää palaa ja sydämessä jää kiviä, joita on raskasta kantaa.
Elää täytyy uskoen, rehellisesti, ja tehdä hyvää sydämestä, omasta halusta. Rakastaa ja odottaa, arvostaa muiden tunteita, muistaa niitä, jotka antoivat elämän ja nostivat suoraan kohti maailmaa.
Tästä opin jokainen hyvä teko täyttää elämää merkityksellä, ja kiitollisuus kulkee aina mukana, vaikka tie joskus olisi yksinäinen.
Press «Like» and get the best posts on Facebook ↓
