Kumppanini vanhemmat ovat melko omalaatuisia. Voin kyllä kehua heitä muille sillä, etteivät he ole koskaan pyrkineet sotkeutumaan perheemme asioihin ja ovat kohdelleet minua kuin olisin heidän oma lapsensa, mikä on minusta todella arvokasta. Silti löydän jotain mistä valittaa, koska he uskovat vahvasti siihen, että kaiken voi saavuttaa itse, vaikka he ovat varakkaita ja saaneet merkittävän perinnön omilta sukulaisiltaan. Ymmärrän kyllä omavaraisuuden arvon, mutta en voi olla miettimättä, että he voisivat tarjota edes hieman apua, kun olemme kuitenkin yhtä perhettä.
Heillä on lisäksi kaksi muuta asuntoa, joita he eivät käytä ollenkaan, sillä ne ovat juuri remontoitu. Kun yritimme vihjata, että olisimme mielellämme muuttaneet niihin, he eivät reagoineet mitenkään. Tämän vuoksi meidän perheemme joutuu jatkuvasti muuttamaan vuokra-asunnosta toiseen. Oma perheeni ei pysty auttamaan rahallisesti, sillä vanhempani asuvat maaseudulla ja heidän taloudellinen tilansa on heikko. Tuntuu mahdottomalta säästää rahaa omaan asuntoon tässä tilanteessa. Tulomme riittävät juuri ja juuri vuokraan ja ihan välttämättömiin menoihin, eikä jää käytännössä yhtään ylimääräistä säästöön tai vapaa-ajan käyttöön.
Olen yrittänyt epätoivoisesti kertoa anopilleni tilanteestamme, vihjaillut ja valittanut lasten epävakaudesta asuntotilanteen ja taloudellisen ahdingon vuoksi. Anopin vastauksesta jäi paha maku suuhun. Hän moitti meitä siitä, että lapsemme ovat liian pieniä, ja totesi että vastuulliset ihmiset asettavat omistamisen etusijalle. Sattui kuulla, kuinka hän torjui huolemme ja syytti meitä vaikeasta tilanteestamme.
Tunnen, että tasapainoilen halun säilyttää hyvät välit ja pettymyksen välillä, kun he näyttävät arvostavan omaisuuttaan enemmän kuin omien lastenlastensa hyvinvointia. Vaikka he auttavat välillä lastenhoidossa, en tiedä miten voisin tulevaisuudessa ylläpitää terveitä suhteita heidän kanssaan. He tuntuvat pitävän omaa mukavuuttaan tärkeämpänä kuin oman poikansa perheen.
Toisaalta ymmärrän, että he ovat jo vanhoja ja saattavat tarvitsevat apua tulevaisuudessa. Ehkä silloin he huomaavat, minkälaisia haasteita olemme käyneet läpi ja pyytävät apua meiltä. Siihen asti en tiedä miten voisin hallita tätä hankalaa tilannettaolen ristiriitainen halusta pitää suhde kunnossa ja pettymyksestä siihen, ettei heitä tunnu kiinnostavan lastenlastensa hyvinvointi.
