Vanhat ystävät sanoivat usein, että mies oli ollut epäonninen vaimonsa kanssa, mutta vielä epäonnisempi appivanhempiensa suhteen.
Nainen oli kotoisin varakkaasta helsinkiläisperheestä, eikä ollut koskaan joutunut luopumaan mistään haluamastaan. Hänet lähetettiin hyvään yliopistoon Turkuun, ja vanhemmat tukivat häntä kaikin tavoin. Valmistuttuaan hän meni töihin, mutta kaikki ansaitsemansa eurot jäivät omalle tililleen. Hänen isänsä arvosti tätä erityisesti ja kutsui tytärtään ylpeänä pääoman kerryttäjäksi, mutta ei jättänyt kertaakaan väliin moittia vävyään siitä, ettei tämä tuonut tarpeeksi rahaa yhteiseen talouteen.
Sinun on oltava peruskivi, jotta tyttäreni voi nojata sinuun kuin kallio. Voitko elättää hänet, jos hän sairastuu? Onko sinulla tarpeeksi euroja viedäksesi hänet matkalle ulkomaille?
Raha-asiat eivät koskaan olleet huolestuttaneet nuoriparia itseään: heidän yhteiset varansa riittivät hyvin. Mutta appi tarttui aiheeseen joka tapaamisella, ja vähitellen mies alkoi pelätä jokaista käyntiä vaimonsa vanhemmilla. Hän yritti aina keksiä kiireellistä tekemistä tapaamisten ajaksi. Niinpä syntymäpäiväkin olisi mieluiten jäänyt väliin, mutta vaimo, Kerttu, lähes raahasi hänet Helsingin Vallilan vanhaan asuntoon, istutti pöytään ja pakotti hymyilemään kaikille appiukon kutsumille ystäville.
Mitä vävysi tekee ammatikseen? kysyi äkkiä eräs vanhemman naisen ystävistä.
Onpa vain tavallinen virkamies, juhlakalu tuhahti vähätellen. Tuo pöytään roposia, mutta minun Kerttuni pitää koko perheen koossa harteillaan.
Mies kyllästyi jatkuvaan vähättelyyn. Hänestä tuntui, että häntä nöyryytettiin kerta toisensa jälkeen, eikä se ollut vain ikävää, vaan myös lannistavaa.
Ensiksikin, en ole tavallinen virkamies, vaan vetäjänä kaupungin suunnittelutiimissä. Toiseksi, palkkani ei suinkaan ole mitätön. Kai tiedätte, että maksamme kaiken yhdessä? En valitettavasti voi taikoa itseäni toimitusjohtajaksi yhdessä yössä, enkä ostaa Kertulle lukittua huvilaa ja kalliita autoja. Mutta jos todella halusitte parasta tyttärellenne, miksette auttaneet meitä asunnon hankinnassa?
Appiukko hyräili hyväntuulisena. Oli selvää, että hän nautti nähdä miehen suuttuneen.
Kun kynttilät oli puhallettu ja täytekakku ja kahvi syöty ja juotu, mies meni parvekkeelle tupakalle ja appi seurasi perässä.
Ihan kelpo suoritus, appi totesi mietteliäänä. Edistyt koko ajan. Et ole tyhmä, tunnet arvosi ja osaat viimein puolustaa itseäsi. Aina ei tarvitse vain niellä muuten jäät paikoillesi.
Mies tajusi, että appi oli kiusoitellut häntä tahallaan, ajaen hänet koetukselle vain nähdäkseen reaktion. Rahalla ei ollut yhtä paljon merkitystä kuin sillä, kykenikö puolustamaan itseään ja sitä, mitä rakasti. Yllättävä ulostulo teki miehestä heti paljon vakavamman ja jämäkämmän appivanhempien silmissä tuona ikimuistoisena syntymäpäivänä.
