Annikki Virtanen oli nainen, josta puhutaan vieläkin kun Ilomantsin torilla istutaan iltapäiväkahvilla. Hän ei kävellyt, vaan asteli kuin olisi marssinut sotilasparaatissa. Hänen katseensa sai miehet hiljentymään, eikä sanansa ollut jutustelua vaan kuin julistuksia kirkon saarnatuolista. Jos hänet olisi muovattu pronssista, olisi patsas, ei nainen.
Annikki johti kylän ruokavarastoa, oli istunut kaksi kertaa vankilassa nuoruudessaan tappelun vuoksi ja kerran vahingossa aiheutuneen kuoleman takia, ja siinä välissä oli ehtinyt synnyttää kolme tytärtä. Nuoruus meni hukkaan vankilassa, mutta jokainen vapaalla vietetty hetki toi uuden tyttären ja tietysti kolme vävymiestä.
Häät olivat perinteiset ja jokaiselle vävylle Annikki piti oikeusistunnon. Luetteli heidän oikeudet ja velvollisuudet, ja kertoi selväsanaisesti seuraukset, jos niistä lipsuttaisiin.
Arjen pikku riitoihin Annikki ei sekaantunut, koska hermot olivat kallisarvoiset. Tytärille oli ehdoton kielto häiritä äitiä pikkumurheilla pitää oppia selvittämään asiansa itse. Vasta kun joku tai jokin tärkeä katoaisi, tai ruumis pitäisi piilottaa, saisi soittaa.
Vävyillä oli selkeä linja: Annikkia ei protestoitu, eikä vastaan laitettu. Hänellä oli surma affektissa niin sanotusti otsaan kirjoitettuna, eikä kukaan halunnut testata rajoja.
Nuorin vävy, Juhani Räsänen, oli harvemmassa kontaktissa Annikkin kanssa, eikä pelännyt anoppiaan. Vaimon kanssa he asuivat Joensuussa, ja Juhani tunsi olonsa vapaaksi, kunnes erään lauantain saunaillan kohdalla asiat muuttuivat.
Juhani kertoi vaimolleen olevansa myöhään töissä pitää vähän jatkaa projektia. Kollegat valmistautuivat paremmin: yksi otti mato-onget ja teltan ja tilasi vaimolleen sangollisen eläväistä kalaa lisäksi, toinen raahasi kaksi läppäriä mukaansa yöksi tankkipeliin. Pomo ei salannut saunailtaa vaimoltaan lainkaan.
Lähellä keskiyötä, kun saunominen ja juominen muuttui tylsäksi, päättivät miehet kutsua paikalle muutaman naisen. Rahat riittivät vain kahteen, eikä ulkonäkö ollut kummoinen. Pomo halusi vaihtaa heidät yhteen parempaan, mutta muut miehet ostivat mieluummin lisää Koskenkorvaa.
Samaan aikaan Annikin nuorin tytär, Katri, soitti hermostuneena äidilleen.
Sano nopeasti, mulla on kontti perunoita purettavana, ähkäisi Annikki.
Äiti, Juhani ei tullut kotiin, puhelin ei vastaa, eikä kollegat pidä yhteyttä jotain on tapahtunut!
Älä hätäile, tyttö, selvitän.
Annikki antoi ohjeet varastomiehille, käynnisti Volvonsa ja suuntasi Joensuuhun. Ajomatkan aikana soitti pari puhelua ja reilun tunnin päästä tiesi missä saunassa Juhani istui, ja millä porukalla. Puolentunnin kuluttua astui lauteille, mukana äimistynyt saunamajuri.
Tunnelma muuttui, ja Juhanille jäi hyvä alibi: sininen poski ja yksi hammas poikki.
Pomo yritti ottaa ohjat:
Hetkinen, rouva, kuka luulet olevasi? Soitan poliisit!
Hän ei tuntenut Annikki Virtasta. Annikki lopetti Juhanin kurituksen, nappasi pöydältä puukon ja tarttui pomon kurkkuun:
Uskallakin. Kielesi leikaan irti! Olen tämän satiaisen anoppi.
Shh, neitokaiset! huudahti Annikki pelästyneille naisille ja pyöritellen puukkoa suuntasi takaisin vävynsä luo.
No, Juhani, kireätkö housunsa vai mikä mättää?
Äiti, en ole pettänyt vaimoani! Kysy keneltä tahansa!
Annikki katsoi naisia.
Kukaan ei pettänyt, pomo murahti kurkkuaan pidellen.
Näen itsekin, eipä paljon valinnanvaraa ollut, miksi te noita otitte?
Annikki kaatoi vodkaa lasiin, ojensi Juhanille:
Juo. Puudutus.
Juhani kolautti hampaat lasiin ja joi.
Mitä hulluttelua täällä oikein harrastatte?
Haluttiin vaan rentoutua, ja naiset piti saada, mutta ei tuuri ollut, sanoi pomo.
Annikki istui pöytään, leikkasi makkarasta ison viipaleen:
Teiltä puuttuu mielikuvitus, pojat, mutisi makkaraa pureskellen. Mikä tuo on? nyökkäsi onkien suuntaan.
Alibi, vastasi kalastaja.
Entä tuo? potkaisi sangon, jossa kalat pyörivät.
Sama juttu.
No, olet ainakin miettinyt. Mitä te ilman mua tekisitte? Onnea!
Hän tyhjensi sangollisen kalaa altaaseen, kalat vilistivät saunaosaston ympäri.
Tässä, Annikki ojensi ongen kalastajalle ja toisen tankkipelurille, kalastatte nyt, ja neidit juoksee kaloja käsin. Kuka nappaa ensimmäisen kalan, pääsee altaasta ehjänä.
Ja sinä, osoitti toista pelimiestä, kirjaat tulokset. Minä ja pomo tehdään veikkaukset. Panen rahani keltaiseen uimapukuun hän nappaa kalan ensin.
Ei käy! Minä veikkaan Mikkoa, kun hän on kova kalamies.
Hei keltainen! Saat vuorokauden palkan, jos ehdit ensimmäiseksi.
Mitä minä saan? kysyi toinen nainen.
Bonuksen, jos nappaat enemmän kuin keltainen.
Puolentunnin päästä saunamajuri avasi oven varovasti. Äänet, huudot, nauru Naiset juoksivat kaloja kiinni käsin, Mikko nappasi kalaa leivänpalan avulla, tankkipeluri ja Juhani koittivat pyydystää kalan pyyhkeellä, pomo heilutti altaan reunaa ohjeita huutaen.
Annikki laittoi Katrille viestin: Juhanille kävi huonosti joku kävi kimppuun, mutta jäi henkiin, poliisi juuri kuulustelee. Loppuu pian, tuon kotiin. Halaukset, äiti. Tyttären rauha oli Annikille arvokkaampi kuin vävyn hammas ja valvottu yö saunalla. Vävylle hän lähetti pankkiin mukavan summan euroissa hampaan korjaukseen ei ollut syytön, mutta ensi kerralla kannattaisi miettiä uudestaan, minkä kanssa lauantain vietto onkaan parhainta.
