Appeni jäi sanattomaksi nähdessään, miten elämme.
Eetu ja minä tapasimme yhteisten ystäviemme häissä Helsingissä. Muutin pääkaupunkiin ja sain työpaikan sieltä. Rehellisesti sanottuna olin pilvissä onnesta, että pääsin vihdoin pois maaseudulta. Suhteemme eteni nopeasti vuosi myöhemmin syntyi tyttäremme.
Mutta sitten kaikki muuttui.
Miksi tyttäremme on vaaleahiuksinen ja sinisilmäinen, vaikka me molemmat olemme tummia? Eetu kysyi epäillen.
Rakas, varmasti hän muistuttaa isääsi. Katso nyt, kuinka samanlaiset he ovat.
Älä höpötä. Lapsen pitäisi muistuttaa vanhempiaan, ei muita sukulaisia. Äitini on sitä mieltä, ettei tyttö ole oma lapseni.
Halusin vain sanoa, että Sinikka, appiukkoni ex-vaimo, oli ollut minua vastaan alusta asti. Hän luuli etten rakasta poikaansa ja haluan vain pois kylästä. Appeni Matti oli kuitenkin lämmin ihminen. Hän oli eronnut Sinikasta ja perustanut uuden perheen, mutta ei ollut koskaan unohtanut Eetua.
Sitten yhtenä päivänä Eetu toi kotiimme toisen naisen. Hän sanoi minun pakkaavan tavarani nopeasti ja lähtevän. Minulla ei ollut muuta vaihtoehtoa.
Ei ollut paikkaa, mihin mennä. Vanhempani eivät halunneet minua lapseni kanssa kotiin. Soitin ystävälleni Maijalle, joka otti meidät luokseen muutamaksi päiväksi. Lopulta löysin vuokrahuoneen työsuhdeasunnosta ja muutin sinne tyttäreni kanssa. Valitettavasti rahani olivat loppu.
Kerran, kun kävin ruokakaupassa Sörnäisissä, kuulin jonkun huutavan nimeäni.
Tytöt, missä olette olleet? Olen käynyt jopa kylässä asti etsimässä teitä, Matti sanoi hengästyneenä.
Hei. Ilo nähdä sinut, kuiskasin.
Tiedän kyllä, mitä Eetu teki, eikä hänellä ole mitään puolusteltavaa. Hän ja äitinsä ovat samaa maata. Missä asutte nyt?
Vuokraamme sieltä pienen huoneen.
Hyvä on. Olen kiireinen ja lähdössä juuri. Kun palaan, selvitetään asumisasia. Ota tämä, tässä pitäisi olla tarpeeksi kahdeksi viikoksi hän ojensi kirjekuoren.
Olin helpottunut, koska pystyin ostamaan ruokaa ja maitoa lapselleni.
Matti saapui kuitenkin aiemmin kuin lupasi ja tuli katsomaan meitä. Hän järkyttyi asuntomme oloista. Hänen vaimonsa ei hyväksynyt minua, mutta Matti löysi ratkaisun hän käytti kaikki säästönsä ja osti pienen asunnon, jonka testamenttasi lapsenlapselleen. Yritin kieltäytyä lahjasta, mutta Matti ei antanut periksi. Hän teki sen tyttärenlapselleen, ei minulle.
Jo kuukauden kuluttua pääsimme omaan kotiin. Matti toi meille huonekalut ja kodinkoneet.
Älä kiirehdi lapsesi laittamista päiväkotiin hän tarvitsee nyt äitiään. Autan teitä, älä huoli. Nykyinen vaimonikin on jo rauhoittunut ja haluaisi tavata tyttärentyttärensä.
Kiitos teille kaikesta!
Älä itke. Voit aina tulla luokseni pyytämään apua autan mielelläni. Kaikki paranee ajan kanssa, näet vielä.
Olen onnellinen, että tyttärelläni on niin upea isoisä, vaikka isästä ei ollut siihen. Hän teki kaikkensa auttaakseen meitä.
Vuodet kuluivat. Menin uusiin naimisiin, mutta en unohtanut koskaan appiani. Hän on tervetullut vieras kotiimme, ja mekin vierailemme usein hänen luonaan.
