Victoria, oletko raskaana?
Minulla on todella hyvä suhde anoppiini, Marjaan. Olen ollut naimisissa jo 17 vuotta, ja mieheni kanssa meillä on kaksi poikaa. Viime vuoden lopulla sain tietää olevani kolmatta kertaa raskaana. Halusin kertoa uutisen anopilleni hänen syntymäpäivänään, ensimmäinen tammikuuta, mutta minua jännitti kovasti.
Meidän perhe asuu Helsingissä pienessä kaksiossa, johon tuskin neljä ihmistä mahtuu. Silloin olin jo 38-vuotias, mikä tuntuu isolta iältä raskauteen. Pelkäsin, että Marja ajattelisi paheksuvasti.
Anopin syntymäpäivänä minun piti kuitenkin rohkaistua.
Menin hänen luokseen, ja heti saavuttuani hän kutsui minut keittiöön auttamaan. Marja on viisas nainen ja tuntui heti huomaavan, että jokin oli muuttunut. En joutunut selittelemään lainkaan hän jotenkin tiesi.
Olin hämmästynyt hänen havainnointikyvystään, mutta vielä enemmän yllätyin hänen reaktiostaan. Anoppini oli innoissaan uutisesta ja kertoi, kuinka oli pitkään toivonut kovasti pientä tyttöä sukuun.
Vanhemman sukupolven siunauksella synnytin kesällä tyttären. Kolmatta kertaa mummo osoittautui suureksi avuksi, hoitaen ja tukien meitä kaikissa arjen tilanteissa. Arvostin hänen apuaan valtavasti, ja kohtelin Marjaa kuin omaa äitiäni.
Talvi saapui, ja olimme jälleen Marjan luona viettämässä syntymäpäivää, tällä kertaa mukana pieni prinsessa. Koska anoppi oli alkanut leipoa paljon, päätimme antaa hänelle kunnon uunin lahjaksi.
Juhlat päättyivät, ja olimme palaamassa kotiin, kun Marja pysäytti meidät. Hän pyysi hetken huomiota tehdäkseen ilmoituksen.
Marja kiitti sydämellisesti lapsiaan ja halusi antaa meille jotakin erityistä. Hän kertoi muuttavansa meidän luoksemme mutta halusi antaa meille oman kaksionsa. Olin sanaton. Varmistuin taas siitä, että minulla on harvinainen ja viisas anoppi, joka on myös ystäväni.
Meidän arkemme jatkuu harmonisena ja onnellisena. Katselen anoppiani kunnioittaen ja toivon voivani joskus tavoittaa saman elämänviisauden kuin hänellä.
