Aino, oletko raskaana?
Minulla on todella hyvä suhde anoppiini, Leena. Olen ollut naimisissa jo 17 vuotta ja meillä on kaksi poikaa. Viime vuoden lopulla sain tietää, että odotan kolmatta lasta. Halusin kertoa uutiset Leenalle hänen syntymäpäivänään, tammikuun ensimmäisenä, mutta jännitin paljon.
Meidän perhe asuu yksin pienessä kaksion kerrostaloasunnossa Helsingissä, jossa neljälle ihmisellekin on juuri tila riittävä. Olin tuolloin jo 38-vuotias, mikä on melko paljon raskaudelle. Siksi pelkäsin, että Leena arvostelisi minua.
Syntymäpäivänäni kuitenkin keräsin rohkeuteni.
Lähdin käymään Leenan luona, ja melkein heti hän pyysi minua auttamaan keittiössä. Leena on todella viisas nainen ja huomasi tilanteen heti ei tarvinnut selittää mitään.
Yllätyin hänen tarkkaavaisuudestaan, mutta vielä enemmän hämmästyin reaktiosta. Anoppini innostui ja kertoi, että hän on toivonut kauan tyttären tytärtä.
Niinpä anoppini siunauksella synnytin kesällä tyttären. Jo kolmannen kerran isoäiti oli suuri apu, hoiti lasta ja tuki meitä kaikissa arjen tilanteissa. Arvostin Leenaa paljon, ja kohdelsin häntä kuin omaa äitiäni.
Talvi tuli pian ja olimme jälleen Leenan luona syntymäpäivän merkeissä tällä kertaa mukana oli pieni prinsessa. Koska anoppini leipoi paljon, päätimme ostaa hänelle kunnollisen uunin lahjaksi.
Juhla päättyi ja olimme perheen kanssa matkalla kotiin, mutta Leena pysäytti minut ja pyysi hetken huomiota.
Leena sanoi olevansa kiitollinen lapsilleen tyttärentyttärestä ja halusi osoittaa kiitollisuutensa. Hän ilmoitti, että aikoo muuttaa meidän kaksioon, mutta haluaa lahjoittaa oman kaksionsa meille. Olin aivan sanaton. Jälleen kerran sain varmistuksen siitä, että minulla on poikkeuksellisen hyvä ja viisas anoppi, joka on samalla ystäväni harvinaista elämässä.
Elämme edelleen onnellisina ja sopusoinnussa. Ihailen anoppiani ja haaveilen saavani hänen elämänviisautensa itselleni.
