Anoppi ja säästäväisyys ovat minulle sama asia. Hänestä on aivan turhaa ostaa mitään uudelle vauvalle, kun muiden perheenjäsenten lapset ovat jo isoja ja vanhat vaatteet voidaan kierrättää. Varmaan arvaatte, millaisia ne kymmenen kertaa kierrätetyt vaatteet ovat juuri sen takia en kaipaa tällaista rojua.
Alkuun asuimme vuokra-asunnossa eikä anoppi puuttunut asioihimme. Mutta kun ostimme oman kotimme, anoppi ryhtyi hoitamaan remonttia. Hän ilmoitti, että laatoittaja on hänen ystävänsä ja sähkötyöt tekee toinen tuttu ei tarvitse palkata ketään ammattilaista.
Näiden ammattimiesten jälki on surkeaa, enkä halua sellaisia tekijöitä meille. Olen jo nähnyt, miltä anopin koti näyttää hänen remonteillaan hänkin kompastelee epätasaiseen lattiaan. Kun kieltäydyin, anoppi nimitti minua rahankerskailijaksi ja syytti rahan tuhlaamisesta.
Kun päätimme vaihtaa huonekalut, alkoi uusi näytelmä. Anoppi soitti kaikki sukulaiset läpi ja keräsi vanhoja sohvia, kaappeja ja mattoja. Kun jätimme tarjouksen väliin, hän puhisi, että tällä menolla meillä menee pian huonosti.
Mieheni oli minun puolellani. Meillä oli tarpeeksi tuloja, että voisimme hankkia kunnolliset kalusteet. Teimme asiat omalla tavallamme, vaikka anoppi olikin raivoissaan.
Haluan heti sanoa, etten ole fiinistelyyn hullaantunut. Siskoni antaa minulle usein omia vaatteitaan ja ne ovat hyväkuntoisia ja laadukkaita. Mutta en halua ottaa mitä vaan pelkän säästämisen vuoksi. Lapselle haluan mieluummin muutaman hyvän ja kauniin vaatteen.
Miksi tuhlaat rahaa? Meillä on niin monta lasta suvussa, anoppi valitti.
Tiesin, että suurin osa kierrätetyistä vaatteista oli vaihdellut omistajaa jo monta kertaa. Kun näin ne, tajusin että niillä voisi korkeintaan pestä lattian. Täynnä tahroja, paikkaillut ja reikäiset, napit ja vetoketjut puuttuivat.
Toinen sukulainen toi meille pinnasängyn serkultaan. Siinä ei ollut edes laitoja, ja hän patisti miehensä korjaamaan sen. Veimme tämän perintökalleuden mökille ja ostimme kunnollisen kehdon.
Katsokaa nyt näitä rikkaita ihmisiä! Sinä tuhlaat rahaa noin vaan, mutta vanhempainvapaalla kyllä rauhoitut. Silloin tajuat, että olisi kannattanut kuunnella minua, etkä olla nenäkäs, anoppi jatkoi omaa valitustaan.
Minua ei haittaa, jos hän loukkaantuu. On minun oikeuteni pitää huolta lapseni hyvinvoinnista. Jos meille joskus tulee talousvaikeuksia, vanhempani eivät jättäisi minua pulaan. Emme me näitä perintötavaroita tarvitse hengissä pysyäksemme.
