Äitini on nyt 73-vuotias. Hän on melko moderni nainen ikäisekseen, ja pysyy myös aktiivisena arjessaan. Hän oli neljäkymmentä vuotta onnellisessa avioliitossa isämme kanssa, ja me lapset olemme todella kiitollisia saadessamme kasvaa niin lämpimässä perheessä.
Isä ja äiti rakastivat toisiaan syvästi, joten kun äiti täytti 63 ja isämme menehtyi, äiti oli aivan murtunut. Teimme kaikkemme tukeaksemme häntä, ehdotimme jopa että hän muuttaisi jommankumman luokse, mutta äiti ei suostunut. Hän sanoi, että hänellä on ystäviä siellä ja haluaa asua juuri siinä onnellisessa asunnossa, jossa oli isän kanssa elänyt.
Ajan myötä suuri suru hieman helpotti, ja isästä puhuminen ei tuonut enää kyyneleitä äidin silmiin. Pystyimme istumaan yhdessä pöydän ääressä ja muistelemaan onnellisia hetkiä iloisin mielin. Äitikin vaikutti vähän nuoremmalta.
Taas kerran minä, veljeni ja omat perheemme menimme äidin luokse kylään. Yllätykseksemme äiti kertoi jo ovella, että hänellä on ystävä mies kylässä. Hän pyysi meitä kunnioittamaan tätä vierasta. Olimme hieman hämmentyneitä, koska äiti oli aiemmin sanonut, ettei enää halua uutta suhdetta.
Miksi vanhoilla päivillään pitäisi alkaa huolehtimaan miehestä? Parempi elää yksin. Ei hän miehiä kaipaa. Ja nyt tässä kuitenkin istui mies ruokapöydässä. Kaikki ymmärrämme kyllä, mitä ystävyys voi tarkoittaa. Tuntui, että kyseessä oli suhde. Emme olleet varmoja, pitäisikö sanoa äidille asiasta vai ei, mutta emme kovin pitäneet tilanteesta. Toisaalta äiti on kokenut nainen ja osaa itse päättää mitä elämältään haluaa. Me tuemme hänen päätöstään, mikä se sitten onkin.
Istuimme pöytään, ja mies esittäytyi nimellä Eero. Hän oli noin kuusikymppinen, tummahiuksinen ja pukeutunut laadukkaasti. Ulkoisesti Eero näytti menestyneeltä liikemieheltä, mutta todellisuudessa hän oli ihan tavallinen eläkeläinen. Eero jutteli paljon, kertoi vitsejä ja hauskoja tarinoita, mutta ärsyttävää oli, että hän ei koskaan puhunut itsestään. Heti kun joku yritti kysyä hänen taustastaan, hän käänsi aiheen muualle. Tästä syystä emme olleet hänestä oikein mielissämme. Ja vielä kun ensi tapaamisella Eero meni suoraan veljeni luo pyytämään rahaa, asia oli meille selvä. Mutta ei äidille.
Äiti, kyynel silmäkulmassa, pyysi veljeäni lainaamaan Eerolle rahaa ja veljeni suostui. Kaksi päivää myöhemmin saimme viestin. Eeron tytär soitti ja kertoi, että hänen isänsä on huijari. Hän etsii yksinäisiä vanhempia naisia, hurmaa heidät ja elää heidän kustannuksellaan. Kun rahat loppuvat, Eero katoaa. Näin hän oli jo huijannut kymmenen naista. Kerroin tästä heti veljelleni, joka yritti soittaa Eerolle, mutta Eeron puhelin oli pois päältä. Asunnolla, jossa Eero sanoi asuvansa, asuikin aivan muut ihmiset. Näin veljeni menetti rahansa ja äidin sydän särkyi.
Elämässä me kohtaamme toisinaan ihmisiä, jotka eivät ole sitä miltä näyttävät. Jokaisen on tärkeä oppia luottamaan omaan harkintaansa ja olla varovainen, mutta samalla muistaa että pettymyksistäkin voi oppia. Uskon, että jokaisen kokemuksen kautta meistä tulee vahvempia, ja elämän ilo ei katoa, vaikka joskus sattuu.
