Osa 1
Suomalainen miljonääri seisoo kadulla syviin ajatuksiin vaipuneena, kun hän huomaa pienen tytön itkevän hiljaa jalkakäytävällä. Tytön kaulassa roikkuu pitkä hopeinen kaulakoru juuri se, joka miljonääriltä on ollut kateissa vuosikaudet. Mies syöksyy tytön luo, osoittaa vapisevin käsin kaulakorua ja kysyy jännittyneesti: “Mistä sait tuon?”
Tyttö, nimi on Aino, puristaa korua tiukasti nyrkkiinsä ja perääntyy. “Älä koske. Tämä on minun isäni kaulakoru.
Miljonääri jähmettyy, rinta puristuu kasaan ja aika tuntuu pysähtyvän. Isän kaulakoru. Kuka tämä lapsi oikein on ja miten hänelle on päätynyt koru, joka kuuluu vain miljonäärille itselleen?
Vuosia takaperin, nuori nainen nimeltä Helmi asui Helsingin Kalliossa pienessä vuokrayksiössä parhaan ystävänsä Säteen kanssa. Elämä oli ollut heille kovaa, töitä sai hakea jatkuvasti eivätkä rahat riittäneet ruokaan. Mutta Helmi ei antanut periksi eikä menettänyt toivoaan. Hän sanoi usein: “Jonain päivänä tämä vielä muuttuu.”
Eräänä kirkkaana kevätaamuna Helmi lähtee toivorikkaana työhaastatteluun hotelliin. Säte halaa ystäväänsä ovella ja toivottaa onnea. “Näytä niille, Helmi. Mä uskon suhun.
Helmi pukeutuu parhaimpiinsa ja menee haastatteluun. Monen kyselyn jälkeen hän kuulee sanat: Onneksi olkoon, sait paikan. Helpotusaalto pyyhkäisee hänet mukaansa, ja hän rientää kotiin kertomaan uutiset Säteelle. He halaavat lujasti.
Illalla Säte ehdottaa: Nyt juhlimaan! Mennään vaikka Tavastialle. Nyt on syytä tanssia. Helmi epäröi, mutta antaa ystävänsä suostutella. He pukeutuvat parhaisiin mekkoihinsa ja suunnistavat Helsingin suosittuun yökerhoon.
Klubilla soi musiikki, valot vilkkuvat, ihmiset tanssivat ja nauravat. Samaan aikaan toisella puolen Helsinkiä, 33-vuotias miljonääri Jari istuu autossaan silmät punaisina. Liikemies, jolla on mammonaa ja mainetta, mutta joka tuntee sydämessään syvän kolhun. Yhtiökumppani oli pettänyt hänet, vienyt rahat ja kadonnut, jättäen Jarin kantamaan seuraukset. Murtuneena Jari surffaa klubin tiskille ja juo yhä enemmän yrittäen hukuttaa murheensa.
Ystävät raahaavat Jarin myöhemmin hänen hotellisviittiinsä, joka sijaitsee klubin yläkerroksessa. Hän tuskin pysyy jaloillaan, katse harittaa.
Alhaalla Helmi, yksinkertaisessa mustassa mekossaan, alkaa tuntea olonsa huonoksi: päänsärkyyn otettu vahva lääke alkaa vaikuttaa ja huimaa. Hän kääntyy Säteen puoleen. Mun on pakko mennä lepäämään. Päätä pyörryttää.
Hiljaa Helmi harhailee portaita ylös ja huomaa hotellihuoneen oven, joka on raollaan. Huone näyttää tyhjältä. Hän luulee sitä käyttämättömäksi, hiipii sisään, käy makuulle ja nukahtaa nopeasti huomaamatta, että huone kuuluu Jarille.
Muutamaa minuuttia myöhemmin, Jari tulee horjuen huoneeseen. Nähdessään Helmin sängyllä, hän luulee jonkun järjestäneen tämän hänelle lohdutukseksi. Kukaan ei puhu mitään. Sekavuuden, väsymyksen ja alkoholin sokaisemana, he päätyvät läheisiksi.
Aamulla Helmi havahtuu päänsärkyyn, ja huone on hiljainen. Mies on poissa. Sängynlaidalla lepää hopeinen kaulakoru upea ja arvokas, riipuksessa teksti: J. Virtanen. Helmi ei tunne miestä, mutta säilyttää korun vaistomaisesti. Hän löytää pöydältä myös setelinipun, arviolta muutama sata euroa. Kyyneleet kohoavat silmiin. Mitä mulle tapahtui yöllä? hän kuiskaa.
Helmi pukee vaatteet päälleen ja palaa kotiin. Säte odottaa huolissaan, Helmi painautuu hänen syliinsä eikä saa sanaa suustaan.
Kuukautta myöhemmin Helmi huomaa jatkuvan heikotuksen ja pahoinvoinnin. Hän hakeutuu lähellä sijaitsevaan terveysasemaan. Hoitaja tulee tutkimuksen jälkeen hymyillen. Onneksi olkoon. Olette raskaana, yksi kuukausi täynnä.
Helmi jähmettyy. Mitä? En voi olla
Kyllä, teillä on vauva tulossa.
Ovelle palattuaan Helmi lysähtää lattialle ja itkee hädissään: Miten ihmeessä minä pärjään? Ei rahaa, ei vanhempia, juuri sain työn! En edes tiedä, kuka lapsen isä on en nähnyt hänen kasvojaan.
Helmi painaa kädet vatsalleen ja itkee. Säte ryntää paikalle ja sulkee Helmin syliinsä. Mitä ihmettä tapahtui?
Mä olen raskaana, Helmi saa sanottua.
Säte katsoo järkyttyneenä. Vähitellen Helmi kertoo kaiken: juhlat, klubin, sekavuuden, outo huone, koru, rahat. Hän näyttää hopeisen kaulakorun, jossa lukee J. Virtanen.
Lopulta Säte sanoo hiljaa: Meidän täytyy mennä takaisin klubille. Ehkä joku tietää jotain.
Epäröiden Helmi suostuu. Seuraavana päivänä he palaavat klubille, joka on päivällä tyhjä. He kyselevät baaripäälliköltä, joka katsoo korua ja pudistaa päätään. Arvokkaan näköinen, mutta en tunnista.
He kysyvät siivoojilta, muulta henkilökunnalta kukaan ei osaa auttaa. Turhautuneena Helmi poistuu paikalta.
En tiedä kuka sun isä on, hän kuiskaa vatsalleen. Mutta lupaan rakastaa ja suojella sua. Mä kasvattaisin sut yksin.
Helmi jatkaa töitään hotellissa salaten surunsa. Sillä välin, omassa kodissaan Lauttasaaressa, Jari jää vaille tietoa siitä, että häneltä on kadonnut sekä kaulakoru että lapsi, joka kasvaa tuntemattoman naisen kohdussa.
Eräänä aamuna Jari tarkistaa peilistä solmiotaan ja huomaa kaulakorun puuttuvan. Hän penkoo laatikot ja vuoteet, jopa kysyy siivoojalta Marja-Liisalta. Mitään ei löydy. Lopulta hän antaa asian olla, tietämättä kuinka kohtalokas kadonnut koru on.
Helmin raskaus etenee, väsymys pahenee. Töissä hän pyörtyy kerran kesken huoneiden siivouksen. Asiakas valittaa. Helmi kutsutaan pomon puheille ja saa potkut. Olet irtisanottu.
Lohduttomana Helmi kertoo uutisen Säteen. Rahat loppuvat ja lapsi tulee pelko kasvaa. Silti hän jaksaa eteenpäin.
Viisi vuotta vierähtää.
Nyt, 29-vuotiaana, Helmi on selvinnyt vastoinkäymisistä. Hotellityön mentyä alta, hän on töissä pienessä kahvilassa. Palkka ei päätä huimaa, mutta sillä hän ja tytär Aino tulevat toimeen. Aino, 4 vuotta, on äitinsä silmien ja älyn perinyt, iloinen ja fiksu tyttö.
Eräänä iltana Aino kysyy: Äiti, missä minun isä on? Kaverit puhuu aina isistä.
Helmin sydän särkyy. Hän ottaa laatikosta hopeisen kaulakorun. Tämä kuului sinun isällesi. Se on ainoa muisto hänestä.
Ainon silmät pyöristyvät. Helmi pujottaa korun pienelle kaulalle. Älä anna kenenkään koskea tähän. Lupaa.
Lupaan, äiti, Aino vastaa.
Toisaalla Jari keskustelee isänsä, toimitusjohtaja Erkki Virtasen kanssa avioliitosta. Jarilla on ollut suhde Katri-nimiseen naiseen, ja Erkki hoputtaa poikaansa kosimaan. Katri, tyylikäs ja kunnianhimoinen, haluaa olla Virtasen sukuun kuuluva. Ystävänsä kertoessa, että tämä sai miehensä kosimaan valehtelemalla olevansa raskaana, Katri päättää käyttää samaa keinoa.
Pian Katri kertoo Jarille: Mä olen raskaana.
Jari on riemuissaan ja lupaa mennä kihloihin. Hän tuntee onnea isäksi tulosta tietämättä, että ihan toisella laidalla Helsinkiä hänen oikea tyttärensä Aino kulkee hänen kaulakorunsa kanssa.
Eräänä kuumana kesäpäivänä Helmi sairastuu rajusti. Aino lähtee apteekkiin hakemaan Buranaa. Tytön silmissä kiiltävät kyyneleet ja kaulassa heiluva koru kiinnittää mustan Volvon kuljettajan huomion. Jari on kyydissä ja huomaa tytön.
Pysähdy, hän sanoo autonkuljettajalle.
Hän lähestyy Ainoa lempeästi. Miksi sinä itket?
Äiti on kipeä ja joudun hakemaan lääkettä, Aino vastaa.
Silloin Jarin katse osuu hopeiseen kaulakoruun. Hän hätkähtää. Mistä sait tuon?
Älä koske, Aino sanoo jämerästi. Se on minun isän kaulakoru.
Jarin kädet alkavat vapista. Kuka sinun isäsi on?
En tiedä. Äiti antoi tämän minulle.
Mikä sinun äitisi nimi on?
Helmi.
Jari käskee kuskia tuomaan lääkkeet ja pyytää Ainoa viemään hänet kotiin. Hän tarttuu tytön käteen, ja he kulkevat yhdessä tuntemattoman kotikadun varteen.
Pienessä asunnossa Helmi makaa matolla, heikkona. Jari astuu sisään, ei tunnista Helmiä heti.
Näin tyttäresi kadulla, hän itki, Jari sanoo.
Saatuaan Helmin voinnin kohenemaan lääkkeellä, Jari palaa ajatuksissaan kaulakoruun. Hän kysyy sen alkuperästä.
Helmi kertoo illasta viisi vuotta sitten juhlasta, sekavuudesta, oudon huoneen herätyksestä, raskausuutisesta.
Jarin kasvot vaalenevat. Se koru on minun.
Huoneeseen laskeutuu hiljaisuus.
Olin sinä iltana Tavastialla. Olin rikottu ja humalassa. Kun tulin huoneeseen luulin että Jarin ääni murtuu. En tiennyt.
Helmin kyynelvirta kiihtyy. Sinä olit se mies.
Jari nyökkää syyllisyyttä täynnä. En voi muuttaa mennyttä, mutta voin korjata asioita. Aino on minun tyttäreni.
Hän kyykistyy lapsen eteen. Olen sinun isäsi.
Isolla sydämellä Helmi kuuntelee, kun Jari lupaa huolehtia hänestä ja Ainosta. Samana iltana musta Volvo kyyditsee heidät Virtasen kotiin Kaivopuistoon.
Ensimmäistä kertaa Jari tuntee rauhaa, kun hän katselee Helmiä ja Ainoa kotinsa olohuoneessa.
