Naapuri (51 v.) asunut yksin 12 vuotta. Eilen kysyin miksi et etsi naista? Hän selitti 6 syytä. Ymmärsin, miksi hän on oikeassa
Menin eilen naapuri Pertin luo lainaamaan poraa. Hän avasi oven collegehousuissa ja vanhassa t-paidassa.
Tule peremmälle, juuri söin päivällistä.
Menin sisään. Kämppä oli siisti kuin K-supermarketin mainos: keittiössä tuoksui paistettu kana, pöydällä kannettava tietokone ja viinilasi punaviiniä.
Pertti on viisikymmentäyksi, ollut eronnut kaksitoista vuotta. Asuu yksin, työskentelee insinöörinä ja tienaa noin 3400 euroa kuussa.
Olen tuntenut Pertin viisi vuotta siitä asti kun muutin tähän taloon. En ole koskaan nähnyt hänen luonaan naista, edes kylässä.
Hän ojensi minulle poran ja kaatoi myös lasit viskiä.
Istuhan alas, harvoin törmätään näin arkena.
Istuimme keittiön pöydän ääreen. Juttelimme.
Kysyin: Pertti, miksi asut yksin? Eikö nainen kiinnostaisi?
Hän hymyili viikseensä: En varsinaisesti etsi ketään. Kuule Jaakko, olen elänyt kaksitoista vuotta yksin. Ja tullut siihen tulokseen, että näin on parempi.
Miksi?
Pertti kaatoi lisää ja rojahti tuolilleen:
Kerron sulle. Kuusi syytä, ihan konkreettista, joilla elämä on opettanut.
Ensimmäinen syy: pelko taloudellisesta tuhosta eron jälkeen
Pertti aloitti:
Erosin kaksitoista vuotta sitten. Olin ollut kahdeksantoista vuotta naimisissa Merjan kanssa. Meillä on tytär, nyt 28, asuu omillaan.
Hän otti kulauksen:
Erot tuli, kun Merja petti. Sai uuden laatuinsinöörin työpaikalta. Hakemus käräjäoikeuteen.
Miten kävi?
Tuomari määräsi osuudet puoliksi. Vaikka maksoin asuntolainasta yli puolet. Myytiin kämppä, jaettiin rahat, ostin itselleni tämän yksiön.
Hän mulkaisi minua.
Jaakko, menetin puoli omaisuudestani hänen pettämisensä vuoksi. Ja kaikki meni ihan lain mukaan. Minä tein töitä, maksoin kämpän, ja lopulta hän vei puolet. Eikö ole hupaisaa?
No, niin se vaan menee Suomessa…
Niin menee. Mutta kerro sinä, miksi ottaisin taas saman riskin? Tapaan naisen. Muutamme yhteen. Mennään ehkä naimisiin. Ostetaan auto tai muuta omaisuutta. Ja taas: jos hän haluaa lähteä, puolet lähtee mukana. Ei kiitos.
Olin hiljaa. Pertti jatkoi.
Toinen syy: naiset eivät tue miesten unelmia
Tiedätkö, Jaakko, minulla on yksi unelma. Haluan ostaa vanhan moottoripyörän, kunnostaa sen ja ajella lauantaisin Lohjanjärven ympäri.
Se kuulostaa hienolta.
Niin minustakin. Olen säästänyt vuoden, pian saan kasaan rahat. Ostan itselleni -70-luvun Jawa-mopon. Ruuvailen kun huvittaa.
Hän joi vettä viskinsä päälle.
Kun olin naimisissa, minulla oli unelmia. Halusin opetella soittamaan kitaraa. Ostin kitaran, menin tunneille. Merja sanoi: “Mitä sä sillä, et sä mikään Anssi Kela ole.” Lopetin. Halusin mennä koskiseikkailulle Karjalaan. Merja: “Oletko ihan seonnut? Meillä on asuntolainaa, etkä ole enää parikymppinen.” En mennyt.
Pertti tuijotti ikkunasta ulos.
Naisten mielestä miesten unelmat on lapsellisia. Nyt kun saan olla rauhassa, teen mitä tykkään. Jos ostan pyörän, kukaan ei kuittaa takarivistä.
Kolmas syy: naisten liioiteltu itsetunto
Pertti nyökkäsi kohti pöytää.
Kolme vuotta sitten kokeilin nettideittejä. Rehellisesti täytin profiilin: ikä, työ, palkka, harrastukset.
Miten kävi?
Juttelin yhden, Marjukan kanssa. 46-vuotias, töissä parturissa. Palkka noin 1200 euroa. Hän kirjoitti: “Olet kiinnostava mies, mutta etsitään kuitenkin miestä, joka tienaa yli 6 000 euroa.” Meinasin tukehtua kahviin.
Hän nauroi:
Kysyin, paljonko itse tienaat. Hän mökötti ja blokkasi minut.
Oikeesti?
Täyttä totta. Jaakko, suuri osa nykynaisia kuvittelee olevansa prinsessoja. Palkka 1 200 euroa, asuvat vuokralla, ei mitään omaa. Mutta miehen pitäisi olla rikas, hyvän näköinen, omistaa Tesla sekä vapaa-ajan asunto Tahkolla. Itse eivät tuo pöytään muuta kuin naisellista energiaa.
Pertti nosti lasin viimeiset tippaa.
Minulla on ihan ok tulot. Oma kämppä, auto. Monelle nainen ajattelee, että olen luuseri, kun en tienaa kuusinumeroista. Miksi tuhlata aikaa niihin, jotka eivät arvosta?
Neljäs syy: kotityöt hoituu ominkin avuin
Kysyin: Eikö kotielämästä tule ikävä? Ruoanlaittoa, yhteisyyttä?
Pertti nauroi:
Katso ympärille. Onko sotkuista? Ei. Siivoan kerran viikossa, tunnin homma. Teen ruokaa? Tänään kanaa ja kasviksia. Puolessa tunnissa valmista. Pesen pyykit? Pesukone pyörittää, minä laitoin vain vaatteet sisään.
Hän nousi, vilautti keittiötä:
En kaipaa emäntää pitämään kotia. Nykyään naiset eivät edes osaa laittaa ruokaa! Joko tilataan Woltista tai lämmitetään eineksiä.
Eikö ole poikkeuksia?
On, harvoin. Miksi haluaisin emännän, jos hintana on olla hengetön automaatti, joka vain tienaa ja tarjoaa elintason? Tekee mieluummin itse.
Viides syy: pelko manipuloinnista ja valheista
Pertti kaatoi taas lasit, itselle ja minulle.
Eron jälkeen tapasin kaksi naista. Lyhyitä juttuja, mutta kuitenkin.
No, miten meni?
Ensimmäinen, Sirkku, vakuutti olevansa eronnut. Kuukauden tapailtiin, sitten kävi ilmi, että oli vielä naimisissa vain sivusuhdetta etsi, kun miehellä rahat tiukalla.
Hän nielaisi viskiä.
Toinen, Pirkko, sanoi ettei ole lapsia. Parin kuukauden jälkeen paljastui oli kaksi lasta. Jättänyt kertomatta heti, ettei miehet karkaa.
Hui…
Juuri niin. Olen kyllästynyt valehteluun. Naisista tuntuu olevan ihan okay salailla kaikenlaista, että vain saavat haluamansa. Eikä sitten ihmetellä, miksi ei luoteta.
Kuudes syy: aloite rankaistaan
Pertti nojasi tuoliin:
Yritin viimeksi aloittaa keskustelun vuosi sitten Akateemisessa kirjakaupassa. Siellä nainen valikoi klassikon hyllystä kirjaa. Ikää varmaan rapiat neljävitonen.
Ja?
Menin kohteliaasti: “Päivää. Näyttää siltä että tykkäätte klassikoista, voin suositella jos haluatte jotain hyvää.” Hän katsoi minua kuin olisin ollut Turun pankkiryöstäjä ja totesi kylmästi: “Kiitos, pärjään kyllä.” Käänsi selän.
Pertti virnisti.
Jaakko, kaikki miehen aloitteet tulkitaan nykyisin ahdisteluksi. Jos puhut olet häirikkö, kirjoitat somessa stalkkeri. Kutsut kahville siivelläeläjä.
Ei kai kaikki ole sellaisia
Ei kaikki. Mutta suuri osa. Nyt katson sivusta jos joku nainen on todella kiinnostunut, saa näyttäytyä itse. Itse en enää nöyrry.
Miksi aloin miettimään ja mihin päädyin
Pertti hörppäsi loput viskistä ja tuijotti minua pidemmin:
En minä väitä, että kaikki naiset olisivat huonoja. Hyviäkin on. Mutta heidän löytäminen on kuin hakisi neulaa suosta. Ja hinta on kova: menetät rahaa, terveyttä, hermot ja aikaa.
Hän nousi.
Olen viisikymmentäyksi. Hyvä työ, oma koti, auto, harrastukset ja ystäviä. Olen tyytyväinen yksin. Miksi ottaisin riskin jos suurella todennäköisyydellä lopputuloksena on taas ero ja vararikko?
Palasin kotiin ja kömmin peiton alle miettimään hänen sanojaan.
Olen neljäkymmentäyhdeksän, ollut naimisissa kaksikymmentäkolme vuotta. Meillä menee ihan hyvin. Mutta jos olisin yksin… Päätyisinkö samaan ratkaisuun?
Luultavasti.
Onko mies oikeassa, kun on elänyt yksin 12 vuotta eikä etsi naista menneiden kokemusten vuoksi vai onko hän vain pelokas välttelijä?
Onko totta, että ero vie miehen vararikkoon vaikka nainen pettää vai onko se liioittelua?
Pitäisikö yli 50-vuotiaan miehen oikeasti kieltäytyä seurustelusta, koska “hinta voi olla liian kova” vai onko se vain pelkoa ja itsekkyyttä?
Eivätkö naiset todella tue miesten haaveita vai valitsevatko miehet vain ihan väärät kumppanit?
