Yllätys! huusi suku, ilmestyen nelikymppisilleni ilman kutsua. Yhtä lailla yllätys, sanoin minä. Yllätyksistä maksaa se, joka ne järjestää.
Eeva silitti nopeasti smaragdinvihreän mekkonsa olkainta peilin edessä, vilkaisi arvioivasti peilikuvaansa ja nyökkäsi tyytyväisenä neljäkymppiä mittarissa. Joillekin pelottava luku, mutta Eevalle se tiesi vapautta, taloudellista itsenäisyyttä ja sitä, että vihdoin osasi sanoa ei ilman selityksiä.
Eevu, taksi oottaa! huikkasi Kari eteisestä, katseli vaimoaan avoimen ihailevasti. Oot kyllä tänään ihan tulessa. Oot varma, ettei kutsuta ketään?
Kari, sitä on jauhettu, naurahti Eeva ja nappasi laukkunsa. Ei vieraita, ei kokkaamista, ei leikkaa salaattia eikä missä mun villasukat. Vaan me kaks, kunnon ravintola, ihan rauhassa. Haluan syödä pihvin ilman että sun äiti neuvoo miten sitä kuuluu jauhaa.
Kari purskahti nauruun. Hän tiesi liiankin hyvin, että Eevan ja Tuula-anopin väleissä oli piirteitä kylmästä sodasta: hiljaisuuden kausia ja satunnaisia neuvohyökkäyksiä.
Selvä. Sun ilta, sun säännöt, myöntyi hän.
Ravintola Kultainen Joutsen ei ollut sattumaa: kallis paikka, kristallikruunut ja samettiverhot, hintalaput sai Matti kukkaroon. Juuri täydellinen ympäristö tuntea itsensä illan kuningattareksi.
He astelivat sisään, odottaen rauhallista ikkunapöytää. Hymyilevä hovimestari johdatti heidät kuitenkin salin keskelle ei suinkaan ikkunan ääreen.
Pöytänne on täällä, lauloi tämä, osoittaen valtavaa kaksitoistapaikkaista pöytää keskellä salia.
Eeva jähmettyi. Rauhaista kahden hengen pöytää ei ollut, sillä koko pöytä oli katettu täyteen.
Pöydän päässä, kuin itsevaltias, istui Tuula, hopeamekossaan. Vieressä istui setä Tapio, kaukainen sukulainen, joka aina kadotti näkymättömyysviittansa, kun ilmaisruokaa oli tarjolla. Toisella puolella Eevan käly Maija pyyhki nuoremman poikansa suuta, samalla kun seitsenvuotias villikko raapi antiikkituolia haarukalla.
Ylläääätys! julisti Tuula kovalla ja kalsealla äänellä, jonka vuosikymmenet KELA:ssa olivat hioneet teräväksi.
Koko sali kääntyi heidän puoleensa. Karin kasvot kalpenivat, Eeva seisoi ääneti. Silmissä kävi se tuttu viileä katse, joka tiesi myrskyä.
Äiti?! Kari mumisi. Mitä te täällä teette?
Mitäpä muuta! huitaisi Tuula lähes kaataen viinilasinsa. Ei me toki jätetä sinua yksin tällaisena merkkipäivänä! Me ollaan perhe! Käykää istumaan, aloitettiin jo, kun teitä jouduttiin odottelemaan.
Eeva siirtyi hitaasti pöytään. Tarjolla oli niin paljon lohta, erilaisia leikkeleitä, kalliita viinejä ja ostereita, että Tapion epäluuloisuudesta huolimatta hän lapioi niitä suuhunsa urakalla.
Tuula, totesi Eeva tarkasti, varattiin kahden hengen pöytä.
Voi älä nyt nyrpistele! henkäisi Maija ja kaatoi itselleen lisää viiniä. Äiti soitti tänne, sanoi että tulee enemmän vieraita. Pieni show, mutta saatiin hieno pöytä! Eeva, miksi sulla on noin avonainen mekko? Neljäkymppisen pitäis kyllä jo peittää enemmän, iho ei oo enää mikään persikka.
Maija, sulla on majoneesia leuassa, totesi Eeva jääkylmällä äänellä. Ja sun poikas just kaataa kastikekulhon matolle.
Sanat siivittivät kauniin vaasivaasin törmäykseen lattialle.
Ei haittaa! kiilasi Tuula. Rikkoutunut lasi tuo onnea! Tarjoilija, lisää salaattia ja poron sisäfilettä!
Eeva istuutui. Kari kutistui tuolillaan pieneksi, tunnistaen vaimon jäätävän katseen.
Eli päätitte järjestää mulle yllätyksen? totesi Eeva levollisesti.
Tietenkin! taputti Tuula, haarukoiden kolmatta lohipalaa. Tiedetään että säästät aina väärässä paikassa ja teet kaiken itse, mutta nyt on juhla! Sukulaiset koolla! Tapio tuli ihan Jyväskylästä asti, töistä vapaalle.
Nostan laatikoita työkseni, venähti selkä, lepo tekee hyvää, murahti Tapio. Mutta viini täällä on hyvää, ei kuten sun bulkkitölkit jouluna.
Rohkeus kasvoi. Maija ehdotti, että Eevan olisi korkea aika hankkia lapsia, kun kellot ei tiku vaan kuku, ja että työura on miehiä varten, nainen keittää keitot. Tuula nyökytteli ja tilasi listan kalleimpia ruokia.
Otetaan hummeriakin, vaati anoppi. En oo ikinä maistanut. Ja Maijalle myös. Lapsille isoin jälkkäri!
Äiti, toi maksaa paljon, kuiskasi Kari.
Höpsis! huitaisi Tuula. Eevalla on pyöreät synttärit, avaa kukkarosi!
Kliimaksi koitti tunnin kuluttua. Tuula nousi punaiseksi poskiltaan ja koputti lasia:
Eevuli, sihisi hän, oot neljäkymmentä. Naisen elämä on lyhyt. Toivon, että lakkaat ajattelemasta itseäsi pelkästään. Katso Maijaa kolme lasta, vaikka mies ryyppää, mutta koti on kasassa. Ja sinä? Toimistoa ja jumppaa. Eeva, sä oot itsekäs. Mutta rakastetaan sua, armollisesti. Perheen puolesta!
Perheen puolesta! mylväisi Tapio.
Maija tirskui. Kari puristi nyrkkiä, mutta Eeva laski kätensä Karin käden päälle. Hän nousi, ja sali hiljeni. Eevan hymy sai tarjoilijan perääntymään.
Kiitos, Tuula, lausui Eeva kuuluvasti. Avasit silmäni. Olin tosiaan itsekäs ja luulin, että pyöreät ovat mun juhla. Kiitos että muistutit, että tärkeintä on perhe.
Anoppi nyökkäsi tyytyväisenä.
Ja kun kerran puhutaan anteliaisuudesta Eeva piti pienen tauon. Tarjoilija!
Nuori mies syöksyi paikalle.
Saanko laskun, kiitos.
Ai nyt jo? ihmetteli Maija mussuttaen hummeria. Meillä jäi jälkkäri syömättä!
Olkaa hyvä vaan, syökää, hymyili Eeva.
Tarjoilija toi laskun. Eeva avasi sen summalla olisi saanut käytetyn Audin. Sukulaiset olivat syöneet ja juoneet kahdessa tunnissa kuin keskisuuri kunta vuodessa.
Oho! hytkähti Tuula. Kari, kortti esiin!
Eeva napsautti laskun kiinni ja antoi tarjoilijalle.
Meillä on Karin kanssa erilliset rahat. Laske meille kaksi Caesar-salaattia, kaksi härkäpihviä, sekä kivennäisvesi. Se oli meidän osuus.
Salissa oli hiirenhiljaista, vain kärpänen surisi.
Mitä? Tuulan naama punoitti. Eeva, tää on kai vitsi?
Ei vitsiä, sanoi Eeva napakasti, ja suoritti maksun. Piip. Maksettu.
Et voi tehdä näin! kiljui Maija. Tää on sun synttärit! Meidät kutsuttiin!
Minäkö? Eeva nosti kulmakarvaa. Te sanoitte yllätys.
Hän nousi, suoristi mekkonsa ja katsoi anoppiaan suoraan silmiin.
Tunkeuduitte iltaan ilman kutsua, tilasitte ruokia, joita en valinnut, nälvitte ja loukkasitte mun syntymäpäivänäni. Yllätykset on hienoja, mutta yksi sääntö: yllätyksestä maksaa se, joka sen järjestää.
Kari! uikutti Tuula, puristaen rintaansa. Sun vaimo sekoaa! Tee jotakin! Mulla nousee paineet!
Kari nousi rauhallisesti, katsellen vuorotellen äitiään ja Tapania, joka vaivihkaa sujautti viinipullon lattialle, sekä Maijaa ja lapsikatrasta, jotka olivat tahmaisia kastikkeesta.
Äiti, sanoi Kari rauhallisesti. Eeva on oikeassa. Jos halusitte juhlat, nyt saitte. Nauttikaa. Me jatketaan vielä iltaa kahdestaan.
Hän tarjosi Eevalle kättä ja ohjasi ulos.
Kiittämättömät! huusi Tuula, unohtaen verenpaineensa. Kiroan teidät konkurssiin! Maija, soita poliisit!
Poliiseille ei tarvi soittaa, ilmoitti lähestyvä ravintolapäällikkö, jykevä mies kuuloke korvalla, vierellään kaksi järkälettä ovimiestä. Mutta laskun maksatte. Kokonaan.
Eeva ja Kari kävelivät ovesta ulos raikkaaseen Helsingin iltaan sekamelskan saattelemana.
Mulla ei oo tuollaisia rahoja! itki Maija. Tapan piti maksaa, se söi eniten!
Minä vai? ärisi Tapio. Minä maistoin vaan salaattia! Kaikki tilasi se mummeli!
Kuka muka mummeli?! huusi Tuula.
Ulkona Eeva veti henkeä syvään, keveys valtasi kehon.
No? kysyi Kari halaten.
Oikeastaan, nauroi Eeva, tää oli paras syntymäpäivälahja ikinä. Kuin olisi selkärepun kivillä tiputtanut viimein pois.
Emme saa noilta koskaan armoa, hymähti Kari.
Toivottavasti, naurahti Eeva. Nyt ne tietää, että yllätykset voivat palata bumerangina.
Jälkikirjoitus (viikko myöhemmin)
Tuulan puhelin oli ollut Eevan mustalla listalla jo pitkään, mutta huhut kiirivät. Oikeus toteutui heti: kenelläkään ei ollut käteistä, ja kiista ravintolassa kesti tunteja.
Päällikkö ei antanut periksi. Tapion piti jättää kultainen rannekellonsa pantiksi suvun ylpeydenaihe ja kirjoittaa lupaus maksusta. Maijan miehen piti tulla käymään, mutta raivostui kun laskun määrä selvisi. Säästöillä oli pitänyt ostaa nastarenkaat ja korjata auto, mutta nyt alkoi ankea säästökuuri.
Tuula yritti simuloida sydänkohtausta, mutta päivystävä ensihoito diagnosoi reippaan humalatilan ja ähkyn. Shubarahat menivät maksuun.
Parasta kaikessa oli, että suku alkoi syödä toisiaan. Maija syytti äitiään, Tuula Tapania, Tapio vaati kelloaan takaisin. Koalitio anti-Eeva hajosi keskinäisiin kinasteluihin.
Eeva istui keittiössä, kahvikupin ja kirjan kanssa talo oli hiljaa. Kukaan ei soitellut, ei komentanut, ei valistanut.
Oikeus kylmänä tarjoiltuna, mieluiten erillisellä laskulla.
