Helsingin Esplanadilla eloisa iltapäivä kuhisi kalliita kenkiä, merkkilaukkuja ja kiireisiä kasvoja, jotka eivät vilkaisseetkaan jalkakäytävän varjoihin. Kiiltävä musta Mercedes-Benz S-sarja hyrisi tyhjäkäynnillä kahvilan terassin laidalla, omistajansa paasatessa kovaan ääneen puhelimessa. Silloin tapahtui jotain, mikä pysäytti koko kadun.
Likainen, ressuisissa vaatteissa oleva viisivuotias poika ilmestyi esiin kantaen ämpäriä, joka oli melkein suurempi kuin hän itse. Yhdellä liikkeellä poika roiskaisi likaveden suoraan auton kylkeen. Kurainen vesi levisi ikkunoille ja oville. Yleisö haukkoi henkeään. Puhelimet nousivat kuvaamaan. Rikas mies kääntyi ympäri silmät leimuten. MITÄ SINÄ TEIT?! hän karjaisi.
Poika seisoi liikkumattomana, tyhjä ämpäri käsissään. Alahuuli väpätti, mutta katse ei pudonnut. Sinä parkkeerasit äidin päälle. Koko katu hiljeni. Jopa linnut tuntuivat olevan vaiti Esplanadin puistossa. Mies räpäytti silmiään, hämmentyneenä. mitä?
Poika osoitti reunakivelle. Kamerat siirtyivät hänen mukanaan. Tuoreet kukat olivat litistyneet niskan alle, ja naisen laukku lojui renkaan alla, hihna repeytyneenä. Väkeä alkoi kuhista ympärillä. Mies astui askeleen taaksepäin, kasvoiltaan kalpeana. En nähnyt mies änkytti, mutta pojan ääni murtui: Äiti myi kukkia.
Jotain hänen kasvoillaan muuttui. Hän kyykistyi renkaan viereen ja alkoi irrottaa murjottua kimppua. Silloin hän huomasi tien vieressä rannekorun, joka oli takertunut renkaan taakse. Käsi jähmettyi. Varovasti hän veti korun esiin, kasvot kalpenivat entisestään. Ei Sini? hän kuiskasi.
Poika tuijotti hätääntyneenä, kyyneleet silmissään. Tunsitko äidin? Mies ei ehtinyt vastata, kun autosta avautui hitaasti takapenkiltä ovi. Heikko naisen ääni kantautui kadulle. Väinö? sekä poika että mies kääntyivät yhtä aikaa. Ja kaikki kamerat vaikenivat.
