En ole ymmärtänyt minne vaimoni tekemät ruoat katoavat. Ja lopulta appiukkoni kertoi meille totuuden.
Aluksi olin iloinen siitä, että anoppini auttoi meitä, sillä hänen avustaan oli todella paljon hyötyä. Poikamme sairastelee usein, joten päätimme olla viemättä häntä päiväkotiin. Vaimoni pyysi äitiään auttamaan lastenhoidossa.
Helmi suostui mielellään, mutta halusi tulla vain päivisin, jotta voisi illaksi rentoutua omassa kodissaan Lauttasaaressa.
Silloin tällöin meillä on sillä tavalla, että illalla on tärkeää menoa tai haluaisimme käydä ulkona yhdessä. Silloin pyydämme naapurilta apua, ja anoppi pääsee rauhassa omalle sohvalleen. Emme halua kuormittaa häntä enempää kuin on tarpeen.
Aluksi kaikki sujui hyvin. Kiiruhdimme kotiin, ja kun palasimme, poika oli syötetty ja puhdas. Sitten Helmi ei enää jäänytkään odottamaan meitä vaan lähti kotiinsa ennen kuin ehdimme perille.
Vaimoni tekee aina ruokaa pariksi päiväksi kerrallaan. Joka kuukausi annamme anopille kirjekuoressa noin sata euroa, kiitokseksi siitä, että hän käyttää omaa aikaansa lapsenlapsen hoitoon.
Mutta sitten huomasin, että kaikki vaimoni valmistamat ruoat katosivat nopeasti jääkaapista. Helmi syö tosi vähän eikä meidän poikammekaan paljon syö. Päätin kysyä anopilta asiasta. Hän vastasi minulle, että appiukko, Kalevi, tulee iltapäivisin kyläilemään. Helmi antaa hänelle ruokaa, koska Kalevilla ei kuulemma ole aikaa kokata iltaisin töiden jälkeen. Niinpä appiukko käy meillä syömässä lähes joka päivä.
En edes tiedä mitä tähän pitäisi sanoa. Anoppi palaa illalla omaan kotiinsa. Onko niin hankalaa laittaa kotona jotain iltapalaa? Kyllä appiukko voisi kerran viikossa tulla yhteiselle päivälliselle, mutta ei sentään näin usein!
Ongelma on kuitenkin se, että meille ei jää ruokia edes omaksi illalliseksi. Vaimoni ei sano mitään. Laskin jo, että säästäisimme rahaa palkkaamalla lastenhoitajan.
Minua häiritsee appivanhempieni käytös. Vaimoni pyytää pitämään tästä suuni kiinni, ettei tule turhaa riitaa. Mutta kieltämättä mietin, eikö heille tule mieleen, että mekin tarvitsemme rahojamme muuhun kuin muiden ruokkimiseen? Maksamme vaimoni äidille kuukausittain siitä, että hän hoitaa poikaamme, ja sen lisäksi he molemmat syövät päivittäin meillä – meidän kustannuksellamme. Onko kukaan muu ollut vastaavassa tilanteessa Suomessa?
