Mieheni, 45 vuotta, unohti syntymäpäiväni 27.2. ja sinä samana päivänä lähti kalastamaan ystäviensä kanssa: hänen poissa ollessaan valmistelin sellaisen yllätyksen, ettei hän varmasti enää koskaan unohda tuota päivää
Mieheni unohti syntymäpäiväni ja samana päivänä lähti kalareissulle kavereiden kanssa sillä aikaa kotona syntyi yllätys, joka polttaa punaisena ikuisesti hänen mieleensä.
Viidenkymmenen vuoden rajapyykkiä lähestyessään miehelleni on muodostunut outo tapa: hän muistaa täydellisesti, milloin öljyt pitää vaihtaa autoon, milloin ystävät lähtevät pilkille ja mikä aamu hauki käyki parhaiten. Mutta kaikki perheen juhlat unohtuvat, kuin ne valuisivat järven pohjattomaan syvyyteen.
Yleensä pelastin tilanteen etukäteen. Vihjailin, jätin muistilappuja, kyselin suoraan muistathan? Mutta 45-vuotispäivän halusin viettää eri lailla. Ilman aneluita. Kuvittelin naiivisti, että kahdenkymmenenviiden vuoden avioliitto opettaa edes jotain.
Aamulla perjantaina Juha viuhtoi ympäri kaksiomme, keräsi virveliään ja kahvipakettia.
Sanni, olethan nähnyt mun termospullon? Pojat odottaa autossa, nyt sattuu olemaan paras hetki. Sunnuntaina takaisin, puhelin ei kuulu sinne.
Pikainen suudelma poskelle kuin harhaileva ajatus. Silmät eivät edes pysähtyneet minussa.
Osta itselles jotain hyvää, älä sure.
Ovi kolahti kiinni. Lähestyin keittiön seinäkalenteria. Päivämäärä oli ympyröity punaisella. Juuri se. Merkkipäiväni. Hän ei vain unohtanut hän valitsi juuri tämän päivän.
Aluksi vihlaisi. Sitten tuli outo, jäinen tyyneys. Mielessäni syttyi idea: halusin opettaa miehen, jolle kalastus ja ystävät ovat rakkaampia kuin minä. Rupesin toteuttamaan suunnitelmaani, joka sunnuntai-iltana jättäisi taatusti jäljen.
Kerron, mitä tein.
Juhalla oli oma kätkönsä. Haaveillun venemoottorin pesämuna, jota hän vahti tarkoin. Setelit lepäsivät turvassa kassakaapissa. Tiesin salasanan, sillä hänen täydellisessä muistissaan oli myös rakoja.
Summa oli melkoinen. Melkein kolmesataatuhatta euroa. Avasin kassakaapin, mietin hetken, ja päätin.
Viikonloppu sujui kuin omituinen unikuva: en ollut koskaan ennen antanut itselleni tällaista vapautta. Tilasin pitopalvelun, kutsuin ystävät kasaan, koristelin olohuoneen tulppaanein. Musiikki soi oudosti, nauru kaikui ja lasissa poreili samppanja. Seuraavana iltana söimme illallista ravintolassa, joka leijui kaupungin yllä kuin sumuinen maja. Sitten loikoilimme kynttilöiden valossa spassa.
Lopuksi ostin vihdoin sen rintaneulan, jota olin kauan ihaillut, mutta aina jättänyt ostamatta yhteisten suunnitelmien vuoksi.
Sunnuntain autereessa, kun kerrostalon käytävästä kantautui kostean villakangastakin haju, Juha palasi sankari saaliksensa kanssa.
No nyt kelpaa! Oli kyllä parasta aikaa olla järvellä!
Yksi askeleen olohuoneeseen ja pysähdys. Tyhjät kuohuviinipullot pöydällä, nurkassa tulppaanikorit, sohvalla kasseja kaupungin hienoimmista liikkeistä.
Mitä täällä on tapahtunut? Oliko meillä vieraita?
Oli, vastasin. Oli syntymäpäivä. Neljäkymmentäviisi vuotta. Muistatko?
Hän jähmettyi, päästi ilmat ulos.
Voi hitto Sanni, mä oikeasti unohdin. Pää ihan sekasin, kalareissuja, töitä
Ymmärrän toki, keskeytin. Siksi päätin hoitaa kaiken itse. Juhlien lisäksi myös lahjan valitsin.
Hänen ilmeensä harppoi kohti työhuonetta. Kassakaapin ovi repsotti. Posket valahtivat harmaaksi kuin sumu. Kohta hän laahusti takaisin, katse tyhjänä.
Missä rahat? Ne ovat poissa. Siinä meni kaikki säästöt!
Täällä, osoitin kädellä huonetta.
Tuhlasiko sä ne kaikki? Se oli moottori! Kaksi vuotta keräsin!
Ja minä keräsin kärsivällisyyttä kaksikymmentäviisi vuotta, totesin pehmeästi mutta lujasti. Unohdit merkkipäiväni. Nyt et varmasti unohda enää koskaan.
Hän romahti sohvalle, katse mateli välillä kalaämpäriin, välillä minuun, välillä avaamaan kassakaappiin. Vaikea nostaa meteliä rahat olivat kumminkin yhteiset.
Kala hän perkasi hiljaisuudessa.
Puoli vuotta kului. Moottoria varten Juha säästää jälleen. Mutta nyt hänen puhelimessaan on muistutukset kuukautta, viikkoa ja päivää ennen jokaista tärkeää päivää. Joskus oppirahat ovat kalliita, mutta tämän hän muistaa vielä höyhenen kevyessä unessaankin.
