Ei teistä tainnut tulla hyviä vanhempia. Katsos Juhalla sentään
Alkuun Salli ei oikein ymmärrä, miksi äiti on alkanut naputtaa hänelle jokaisesta pienestä asiasta. Vasta hetki sittenhän kaikki tuntui olevan hyvin erityisesti silloin, kun Salli oli lapsi. Äiti käytti häntä esimerkkinä vanhemmalle veljelle, kehui ja kannusti.
Heidän perheellään ei ollut koskaan erityisen paljon varoja, mutta puutetta ei sen kummemmin nähty. Tarpeellinen ostettiin, isompiin asioihin säästettiin pitkään. Oli autokin, ei mikään uusi, mutta isä korjasi sen aina tarvittaessa.
Lukion jälkeen veli Juha pääsi opiskelemaan Helsinkiin. Rahaa paloi paljon: opintoihin, vuokraan, ruokaan
Salli huomasi, että vanhemmilla oli tiukkaa, kaikesta säästettiin. Ja pian hänenkin olisi aika jatkaa opintoja, vain pari vuotta eroa veljeen.
Toista helsinkiläistä ei tästä perheestä tule, meillä on yliopisto tässä kaupungissa, mene sinne.
Salli meni, opiskeli ja otti osa-aikatöitä. Ensin viikonloppuisin kaupan juoksijana, sitten naapurikahvilan tarjoilijana. Hän sai opintoihin kelan tuet ja tienasi vaatteisiin sekä osti välillä ruokaa kotiinkin.
Hyvä Salli, tarvitset meitä kotona! Opiskelet ja teet töitä. Juha ei ehdi, Helsingissä on niin paljon vaatimuksia, väsyttääkin.
Minäkin väsyttää, teen yömyöhään kandia.
Ei se ole sama, kotona on aina helpompaa.
Juha sai vihdoin paperinsa, alkoi työnhakijaksi. Miksi palata kotikaupunkiin, Helsingissä kaikki mahdollisuudet ovat kuitenkin auki. Työpaikkoja löytyi, mutta eivät olleet tarpeeksi hyviä. Vanhemmat tukivat taas.
Anna Juhan yrittää siellä juurtua, kyllä se siitä lähtee vielä.
Työ tuli lopulta, sitten nopeasti häät esimiehen tyttären kanssa. Hieman yllättäen, sillä lapset tulivat jo pian.
Lapsi, oma perhe, hyvä tausta. Appivanhemmat ostivat asunnon, appiukko järjesti ylennyksen töihin ja palkankorotuksen. Onni potkaisi. Vanhemmat huokaisivat helpotuksesta.
Salli meni naimisiin tavallisen miehen kanssa, ei esimiehen pojan, vaan ihan omanlaisen. Asunto ostettiin omilla rahoilla, ei Helsingissä vaan kotikaupungissa.
Syntyi tytär, sitten kaksospojat. Toista lasta odotettiin, mutta samaan syssyyn syntyikin kolmas. Vaikeaa, mutta ei valitettu. Lapset kasvoivat ja kävivät koulua.
Kun vanhemmilla tuli 35 vuotta avioliittoa täyteen, he päättivät viimein juhlia. Hopeahäät ja kolmekymmentä vuotta olivat jääneet välistä rahaongelmien vuoksi nyt päätettiin järjestää juhlat.
Juha tuli poikansa kanssa, vaimo oli kiireinen, mutta lähetti lahjan: lahjakortin kodinkoneliikkeeseen. Sillä suositeltiin hankittavan tiskikone.
Juha ojensi lahjan etukäteen, tuli valituksi ja asennettiin saman tien. Illan emäntä ylpeili, esitteli kaikille vierailleen uutta konetta. Illallisen jälkeen ei tarvinnut tiskiä pestä, kone hoiti kaiken.
Sallin perheen lahja hukkui kaiken huuman keskellä; he kun olivat hankkineet kaksin häämatkapaketin vanhemmilleen, kalliimpikin vielä, mutta se jäi varjoon.
Vanhemmat lähtivät reissuun ja kiittivät tytärtä, mutta huomauttivat kuitenkin, että Salli oli tuhlannut rahaa turhaan. Matka meni, tiskikone jäi.
Siitä alkaen äiti mainitsi joka käänteessä menestyvän poikansa. Poika Helsingissä on nykyään kunnon ihminen. Ura, perhe, asunto, lapsi kaikki kunnossa!
Yksi lapsi, eikä kolme kerjäläistä. Mihin sinulla piti niin monta lasta? Kaikkia pitää kasvattaa! Nyt se on helppoa, mutta entäs sitten?
Juhan asunnossa on kaikki automaattista, imuri hoitaa, valot syttyvät ja sammuvat itsekseen, tiskit menevät koneeseen, safka tulee kotiin ja siivooja käy laittamassa kuntoon
Äiti, olen ihan hyvä näin, mieheni ja lapset auttavat kotona.
Mutta Juhalla, mutta Juhalla, mutta veljelläsi
Aika kului ja Sallin lapset kasvoivat. Kukaan ei mennyt Helsingin yliopistoon lukivat ammatit kotikaupungissa. Äiti kommentoi sitäkin:
Eipä teillä oikein osata kasvattaa. Katsos nyt Juhan Mikaelia
Äiti, meillä on hyviä lapsia, mutta sinä et tiedä kaikkea Mikaelista! Kyllä me huomasimme, ettei sielläkään kaikki ollut niin kuin pitää, kun kävimme kylässä.
Älä mollaa. Jos susta ei tullut mitään, niin ei sun lapsistasikaan tule. Kaikkea on liikaa tehty.
Niin, äiti. Ei minusta tullut mitään. Työkin on hyvä, mutta ei Helsingissä. Mies on kunnon ihminen, mutta ei oikeasta perheestä. Lapset kävivät koulunsa hyvin, mutta vain paikallisesti.
Asunto on remontoitu siistiksi, siivoojaa ei ole. Meillä on pelkkä imuri, tiskikone ja valot napsitaan käsin.
Me autellaan teitä, mutta eri tavalla. Juhakaan ei pysty edes apua teille rahallisesti lähettämään, kun Helsingissä on muutakin maksettavaa!
Hän on sentään kunnolla pärjännyt, sinä olet mitäänsanomaton!
Eräänä päivänä Juha palaa vanhempien luokse. Äiti kuvitteli, että herra tuli käymään, mutta hän jäi lopulta pysyvästi. Vaimo oli hakenut avioeroa, appiukon firmasta oli saanut potkut ja pojan kanssa oli ongelmia.
Kotikaupungista ei töitä löytynyt, palkka paikalliseen tasoon, mutta Juha vertaili aina vanhaan Helsingin palkkaansa, eikä pitänyt mistään, mitä sai.
Salli, me ollaan mietitty, että Juhan pitäisi perustaa firma. Hän on valmis. Ei kai hän insinöörinä voi tehdä samaa hommaa täällä kuin Helsingissä, äiti sanoo eräänä iltana.
Mietitte? Toimikaa sitten.
Tarvitaan rahaa, sinun apuasi. Eihän teillä mene isoihin menoihin, ettehän te siellä Helsingissä asu.
No eipä Juhakaan ole enää Helsingissä. Ehkä on aika elää arkea.
Sinä et ymmärrä, mutta hän tarvitsee
Äiti, me autamme omia lapsiamme ja teitä. Pieniä summia, mutta kaikille. Meilläkin olisi auton vaihto edessä, kaikenlaista.
Auto saa odottaa. Juhan rahat ovat nyt tärkeämpiä.
Tiedän, äiti. Juha on aina ollut tärkein. Kun lähti Helsinkiin opiskeluihin, aloitte laittaa kaiken hänen hyväkseen. Minäkään en halunnut koskaan Helsinkiin, silti ette auttaneet edes täällä.
Isoisän talo myytiin Juhan opintoihin ja elämään Helsingissä, toisen puolen asunto meni auton ostoon, kun Juhan piti liikkua suurkaupungissa.
Minä pyysin lainaa kaksosten rattaisiin. Ei edes lainaa annettu! Et kai luule, että käytiin Juhan luona? Ei meitä hänen vaimonsa halunnut nähdä, meiltähän tuli vain paketit. Asuttiin hotellissa. Olimme maalta!
Hän on nyt eronnut. Hänellä ei ole enää asuntoakaan.
Auto hajosi. Poikansa hajotti.
Älä nyt niitä kaikkia hänen ongelmiaan. Jospa vaan autetaan.
En täällä on työpaikkoja, palkat ovat kohtuullisia. Hänelle ei, meille kyllä.
Mitä minä voin antaa? Muutaman euron? Rahat firmaan, sitten autoon, sitten asuntoon Ei, äiti! On aika olla ottamatta rahat surkealta pikkusiskolta, josta ei tullut mitään.
Miksi sinä puhut noin minulle?
Ei tässä mitään, äiti. Olen vain ymmärtänyt: perheestämme ihminen on vain veljeni. Nyt hän asuu taas teillä, joten olkoon hänen vuoronsa auttaa teitä.
Salli! Sinä pakotat meidät myymään asunnon! Tiedätkö, mitä teet?
Vai minäkö? Muistakaa nyt ainakin hankkia uusi kämppä.
Vanhemmat myivät ison kotinsa, ostivat vanhan pienen yksiön. Loput rahat annettiin Juhalle, joka suuntasi taas Helsinkiin. Eihän hän meidän pikkukaupunkiin voi jäädä!
Bisnestä ei tullut, mutta Juhasta tuli jälleen se ihminen äidin silmissä. Äiti osoitti taas Sallille, kuinka hän on täysin arvoton ja pyysi apua asunnon korjaukseen. Salli auttoi muuten, mutta remonttiin ei enää ryhtynyt.
Tiedänhän, että kämppä menee lopulta hänelle, joten antakoon hän oman panoksensa. Kyllähän iso mies siihen pystyy!
Rahat veljeltä loppuivat ja hän palasi takaisin vanhempien yksiöön. Ahdasta oli, mutta minkäs sille mahtaa.
Retkisänky keittiössä, mutta ainakin oli ollut maailmalla. Kuten sanonta kuuluu, ei tainnut panos osua kunnolla
Mitä mieltä sinä olet? Kirjoita ajatuksesi kommentteihin ja laita tykkäys!
