Sirkalle kadehtivat niin työkaverit kuin ystävätkin miten hän oli onnistunut hurmaamaan aikuisen, varakkaan miehen! Arto oli häntä viisitoista vuotta vanhempi ja toimi yrityksen johtajana, jossa Sirka työskenteli.
Tuli vasta taloon ja jo menee naimisiin pomon kanssa, parjattiin selän takana.
Köyhästä rikkaaksi yhdessä yössä!
Niinhän se aina menee.
Sirka itse ei halunnut tehdä suhteestaan Arton kanssa suurta numeroa. He olivat alkaneet tapailla jo ennen kuin Sirka oli hakenut töihin juuri hänen yhtiöönsä. Itse asiassa Sirka ei edes tiennyt, että Arto oli toimitusjohtaja, vaan tuli työhaastatteluun “sokkona”. Siitä huolimatta hänet valittiin tehtävään lähes saman tien, vaikka Arto väitti, ettei osallistunut lainkaan valintaan. Kaikki hoitui henkilöstöpäällikön kautta, joka teki päätöksen työhakemuksen ja kokemuksen perusteella.
Myöhemmin Sirka toki sai tietää, miten asiat olivat ja pyysi Artoa pitämään heidän suhteensa salassa. Mutta totuudet tulevat aina ilmi. Pian koko toimistolla tiedettiin heidän suhteestaan, eikä kukaan jaksanut enää ihmetellä leskeksi jääneen johtajan ja nuoren naisen romanssia.
Sirka ei koskaan kehuskellut ulkonäöllään, vaan uskoi, että hänen osaamisensa riitti kyllä ilman kauniita kasvojakin. Mutta juoruakat näkivät asian toisin.
Ei ole edes kahta vuotta siitä, kun Maija kuoli, ja Arto on jo menossa uusiin naimisiin, supistiin.
Maija Ritvala oli yhtiön entinen omistaja ja Arton ensimmäinen vaimo. He ehtivät olla kymmenen vuotta naimisissa, ennen kuin Maija menehtyi onnettomuudessa ja jätti Arton perimään yrityksen ja varallisuuden.
Samantien Arto nousi halutuimmaksi poikamieheksi, mutta pitkään vaimonsa menehtymisen jälkeen hän oli synkkä ja sulkeutunut, mikä vain lisäsi hänen kiinnostavuuttaan muiden naisten silmissä.
Uskomattoman uskollinen mies…
Kuin joutseni! huokailivat naiset, luoden kaihoisia katseita.
Ei Arto mikään sydäntensärkijä tai ulkomuodollaan hurmaava ollut. Hänen pankkitilinsä sen sijaan kiinnosti monia metsästäjiä enemmän kuin luonne. Mutta Sirka, Sirka ihastui Artoon aivan muista syistä.
Heidän tapaamisensa oli arkisen suomalainen kaupan kassajonossa Arto törmäsi Sirkkaan ostoskärryllään: repi sukkahousut ja sotki mokkakengät ja tiuskaisi vielä, että Sirka oli kiilannut jonossa.
Sirka ei jäänyt sanattomaksi, vaan vastasi napakasti, jolloin Arto maksoi hänen ostoksensa ja juoksi tämän perään koko kauppakeskuksen halki pyytääkseen anteeksi.
Anteeksi, todella, olin tosi väsynyt tänään, pahoitteli Arto. Voin auttaa kantamaan kassit autolle?
Ei kiitos, tulin autolla, pärjään kyllä itse, vastasi Sirka.
Todellisuudessa autoa ei ollut, mutta Sirka odotti, kunnes Arto häipyi paikalta ja suuntasi sitten bussipysäkille. Suorastaan kohtalon ivaa, että Arto tuli samaa reittiä ja huomasi Sirkankin odottamassa bussia.
Hyppää kyytiin.
Jätän tällä kertaa väliin.
En lähde ennen kuin astut autoon, Arto vakuutti. Hän parkkeerasi siten, että muut bussin odottajat kehottivat Sirkkaa suostumaan, ettei muiden tarvitsisi kärsiä.
Lopulta Sirka antautui.
Arto osoittautui mukavaksi mieheksi, kun ei huutanut tai ajanut ostoskärryllä varpaille. Sirka ajatteli, että erilaisissa olosuhteissa heistä voisi tulla ystävät. Mutta Arto toivoi vakavampaa; hän rakastui, vaikkei Maijan jälkeen uskonut voivansa koskaan löytää uutta vaimoa. Ja sitten tuli Sirka, ulkoisesti ja luonteeltaan ihan erilainen kuin Maija.
Jokin hänessä jäi kuitenkin Artoa kiehtomaan. Niinpä hän alkoi hakea Sirkkaa töistä ja odotti oven edessä joka päivä. Lopulta Sirka suostui treffeille ja pian sai työtarjouksen Arton yrityksestä. Oliko kyse sattumasta? Ehkä.
Artoa eivät työpaikan juorut hetkauttaneet. Hän oli onnellinen eikä peitellyt sitä. Kalliita lahjoja hän ei Sirkalle ostanut, mutta huomaavaisuutta ei puuttunut.
Sirka piti erityisesti siitä, miten Arto häntä katsoi. Tyttö myös arvosti keskusta-asunnon avaruutta, hyvää autoa ja lupaavaa tulevaisuutta, jota Arto tarjosi. Pian hän muutti miehen asuntoon ja tapasi tämän äidin, Aino Kallion.
Aino oli rauhallinen nainen, joka kuunteli poikaansa kaikessa. Vaimon kuoltua Arto muutti äidin luokseen, ja tämä piti talouden kunnossa: laittoi ruokaa, siivosi ja silitti paidat.
Sirka ei halunnut olla kodin emäntä, vaan söi tyytyväisenä anopin ruokaa eikä puuttunut kodin askareisiin. Kaikki sujui hyvin kunnes Arto päätti kosia.
Sirkaa häiritsi, ettei Arto luopunut vihkisormuksestaan edes vaimonsa kuoleman jälkeen.
Tunnen vielä yhteyden Maijaan, tunnusti mies. Se ei Sirkalle sopinut, joten hän pyysi Artoa ottamaan sormuksen pois.
Hyvä on jos se sinua vaivaa, Arto sanoi hämmentyneenä.
Et ole enää naimisissa, enkä halua, että näytän tapailevan varattua, Sirka selitti, ja Arto suostui. Hän piilotti sormuksen ja melkein unohti koko esineen. Mutta kun tuli kosinnan aika, Arto otti kassakaapista sen laatikon, jossa oli vanha vihkisormus ja päätti kosia sillä.
Kaikki oli täydellistä: ravintola, elävä musiikki, viinilasi ja lasin pohjalla vanha perintösormus upealla timantilla.
Sirka melkein tukehtui viiniinsä, nähdessään sormuksen.
Tahdotko mennä naimisiin kanssani, Arto lausui nostaen sormuksen ja yrittäen pujottaa sen Sirkalle. Mutta nainen torjui käden.
En.
Mitä? Miten niin et? Arto ei ymmärtänyt.
En aio pitää tätä sormusta.
Se on suvun perintö! Ei ole toista samanlaista! Et arvaa, mitä se maksaa! Arto punastui kiukusta.
Ihan sama, mitä se maksaa. En halua pitää sellaista, jota edesmenneellä vaimollasi oli.
Miksi et?
Se tuntuu pahalta enteeltä.
Älä puhu höpöjä!
Pitääkö minun pukeutua hänen vanhaan hääpukuunsakin? Äitisi sanoi, että se on vielä jossain kaapissa tallella.
Puvun voi kyllä ostaa uuden, mutta sormus on uniikki, mistä sellaisia enää löytää? Katso nyt, mikä kulta, mikä työ!
En halua käyttää mitään, missä on toisen energiaa, enkä halua nähdä sitä enää sinunkaan sormessasi.
Aiotko todella pitää tästä kiinni? Arto kurtisti kulmiaan.
Kyllä. Anteeksi, Sirka nousi pöydästä, ja ilta meni pilalle.
Ehkä meidän pitää pitää tauko, totesi Arto lopulta.
Olen samaa mieltä.
Sirka lähti, eikä Arto yrittänyt estää. Muusikot jatkoivat soittoa, tarjoilija toi ruoan sormus jäi laatikkoon.
Töissä Sirka vältteli esimiestään, eikä Arto juuri näyttäytynyt toimistolla. Illalla Sirka meni vanhempien luo nämä ottivat hänet avosylin vastaan ja neuvoivat jättämään kihlauksen, hankkimaan itselleen oman ikäisen miehen.
Olet kaunis ja fiksu, miksi sinä sekaannut Artoon, vanhempi vielä ja kaiken lisäksi leski!
Sirka ei osannut vastata Arto oli hyvä kandidaatti aviomieheksi, mutta hänen vahva kiintymyksensä Maijaan pelotti.
Hankala tilanne kesti päiviä. Arto ei soittanut, Sirka vältteli, kunnes jäi sairauslomalle, kun voimatkin alkoivat kadota. Pian toimistolla huhuttiin, että pomo ja hänen kaunis naisystävänsä olivat eronneet.
Huhuille antoi pontta myös Arto itse hän saapui töihin tavallistakin synkempänä ja purki kiukkuaan työntekijöihin. Edes Arton äiti, Aino, ei säästynyt hänen pahalta tuuleltaan. Hän yritti puhua pojalleen Sirkasta, mutta sai vastaukseksi vain epäselvää mutinaa ja tympeyttä.
Aino ei pitänyt tilanteesta. Hän näki pojan kärsivän mutta olevan kyvytön ylittämään oman ylpeytensä. Lopulta hän päätti mennä tapaamaan Sirkaa.
Aino? Sirka yllättyi, hän ei odottanut vieraita.
Hei, Sirka. Mitä kuuluu?
Olen vähän kipeänä.
Siksikö muutat erilleen? Ettei tartu minuun vai? Aino katsoi lempeästi.
Ei aivan, Sirka punehtui.
Tule nyt takaisin, Arto on ihan sekaisin ilman sinua.
Ei sitä huomaa, Sirka mutristi suutaan.
Hän on ylpeä, ei kerro minullekaan mitä tapahtui. Mut eihän teillä voi olla noin isoa riitaa te rakastatte toisia.
Hän haluaa, että pidän sellaista sormusta, joka on kuulunut hänen edelliselle vaimolleen.
Vai niin Eli ellei tätä sormusjuttua olisi, kaikki olisi kunnossa?
Minusta sormuksesta pitäisi luopua, myydä pois ja hankkia uusi. En pystyisi ajattelemaan, että kuljetan toisen naisen muistoa sormessani. Kivetkin keräävät energiaa, uskon siihen.
Olen samaa mieltä kanssasi, Sirka. Ehkä Arto ei vain ole valmis menemään naimisiin ei pääse irti Maijasta, vaikka onkin rakastunut sinuun.
Ei vanhan päälle voi rakentaa uutta, Aino. Kiitos, kun kävit.
Aino lähti raskain mielin. Harmitti Sirkankin puolesta nuoret olivat riidelleet pienestä jutusta, mutta sen juuret olivat syvällä.
Viikko sairauslomaa meni nopeasti, ja oli aika palata töihin. Sirkalla ei ollut lainkaan halua törmätä Artoon. Mies ei ollut soittanut kertaakaan, mikä loukkasi Sirkaa syvästi. Lopulta hän päätti irtisanoutua, kokeilla onneaan toisaalla.
Arto allekirjoitti paperin mitään sanomatta, istuen pyykkärin ilme kasvoillaan pöytänsä takana.
Aikuinen mies, mutta käyttäydyt kuin uhmaikäinen, Sirka totesi lähtiessään.
Sinä itse tämän aiheutit! Kukaan ei ole koskaan kieltäytynyt minusta…
Sirka ei vastannut. Hän tajusi toimineensa oikein. Ja kun hän näki vanhan sormuksen taas Arton sormessa, kun tämä allekirjoitti irtisanomisen, Sirka tunsi helpotusta.
Tein aivan oikein. Hän ei päästä Maijasta koskaan irti, Sirka ajatteli ja lähti keräämään tavaroitaan. Mieli keveni, eivätkä epäilykset enää painaneet. Arto puolestaan jäi pitkäksi aikaa loukkaantuneena miettimään, miksi Sirka ei arvostanut häntä eikä halunnut naimisiin niin hyvän sulhasen kanssa.
Svetlanalle kateellisia olivat sekä työkaverit että ystävät – hän hurmasi varttuneen, varakkaan miehen. Antti oli viisitoista vuotta häntä vanhempi ja johti yritystä, jossa Svetlana työskenteli.
