Olen eläkkeellä oleva mies myyn pullia torilla, ja minua yritettiin huijata.
Seison omalla myyntipöydälläni Helsingin Hakaniemen torilla siinä samassa kulmassa, jossa olen joka päivä kun luokseni käveli kaksi miestä. Ovat hyvin pukeutuneita, puvut ja kravatti, nahkasalkku kainalossa. Sellaisia “pomon” näköisiä, joista jo kaukaa näkee, ettei heidän katseensa ole rehellinen.
Hyvää huomenta, herra sanoi toinen niistä sellaisella myyntimiehen hymyllä, jolla ensin huijataan ja sitten toivotetaan mukavaa päivää. Oletteko te tämän myyntipaikan omistaja?
Kyllä, poikani. Otatteko pullan? Tuoreita ovat, juuri uunista tulleita ja lämpimiä.
Ei me sen takia tultu. Tämä tori on nykyään “kaupallisesti merkittävä alue”, ja teidän pitäisi nyt “hoitaa paperiasiat” kuntoon.
Siinä vaiheessa hälytyskellot soivat. Päätin kuitenkin esittää yksinkertaista.
Voi hyvä ihme, mitä te siellä papereilla Minä kun hädin tuskin saan sokeriarvot kohdilleen. Diabetes vaivaa, verenpaine pilvissä ja viime viikolla lääkäri sanoi kolesterolinkin olevan ties missä. Teilläkö kolesteroli kunnossa? Minulla ei ainakaan, ja arvaatko mitä lääkkeitä sain
Herra, teidän pitäisi vain allekirjoittaa yritti toinen keskeyttää.
Älkää nyt hoputtako, ei ole kohteliasta vanhaa ihmistä keskeyttää. Kuten sanoin niistä lääkkeistä turposin ihan palloksi, kuin vappupallo. Ja tyttäreni, raukka, erosi juuri Vävy osoittautui kelvottomaksi, aivan kuin edesmenneenä ensimmäinen mieheni, jota nyt saan muistella kaiholla tosin oli sekin melkoinen päästä päähän.
Toinen miehistä kävi jo hermostuneeksi ja kaivoi papereita esiin.
Herra, kyse on viiden tuhannen euron sakosta ja
Viisi tuhatta? Voi pojat, minulla juuri ja juuri riittää rahat toripaikan vuokraan. Tiedättekö, paljonko sähkö maksaa? Entä kaasu? Nuorin lapsenlapseni se joka haluaa eläinlääkäriksi, vaikkei vielä tiedä kaikesta sanoi: Ukki, älä pidä sitä lämminvesivaraajaa niin kauaa päällä. Mutta näin vanhana ei ilman lämmintä vettä pärjää, kun jäsenet ovat jäykkinä
Kuunnelkaa meitä nyt, olkaa hyvä
Ei, kyllä te nyt kuuntelette mua. Tiedättekö, mitä on myydä pullia torilla 71-vuotiaana? Eläke ei riitä edes lääkkeisiin. Mulla on nivelrikkoa polvissa, käsissä ja niskassa Yöllä kipu valvottaa. Tulee tänne joka aamu satoi tai paistoi. Jos en tule, ei ole mitä syödä. Ja nyt pitäisi maksaa viisitonninen sakko? Parempi että kaadun tähän ja aiheutan teille enemmän vaivaa.
Miehet vilkaisivat toisiaan, ja hikipisarat valuivat otsalla.
No voitaisiin ehkä sopia maksueristä
Maksueristä? Mulla on jo maksuerät pankissa, apteekissa ja kaupassa. Jopa naapurille velkaa, hampaan takia. Tiedättekö, paljonko hampaan paikkaus maksaa? Kolme tonnia julkisellakin hammaslääkärillä!
Toinen alkoi kerätä papereita takaisin laukkuun.
Odottakaa, en ole edes vielä päässyt asiaan. Siskoni käy dialyysissä tiedättekö, mitä se tarkoittaa? Kolme kertaa viikossa, neljä tuntia kerrallaan siinä koneessa. Kuntoutus ei kata kaikkea, koko perhe osallistuu kuluihin. Joka kuukausi annan ainakin sata euroa pullarahoista. Ja nyt te uhkaatte sakolla. Ja miksi? Kaikki dokumentit ovat kunnossa. Tori- ja elintarvikemyynnin lupa on kunnossa, verot maksan, niin vähän kuin saan tuloa. Kela-korttikin on mukana. Haluaistteko nähdä?
Kaivoin suomalaisen lompakkoni esiin, täynnä erilaisia papereita.
Tässä! Lupa on voimassa ensi vuoteen. Leima ja allekirjoitus. Ja mistähän virastosta te oikein olittekaan?
Alkoivat perääntyä.
Ai ette sanoneet? Kumma juttu. Minä olen ehkä eläkeläinen mutta en hölmö. Ennen kuin aloin myydä pullia, olin 35 vuotta töissä kaupungintalolla juuri tuolla lupapuolella. Tiedän tarkalleen kuka ja miten täällä asioita hoitaa, eikä oikea tarkastaja tule halvassa puvussa ja pyydä käteistä ilman kuittia.
Vielä yksi asia siinä kulmassa on kamera. Vävy on poliisi. Sain itse asiassa tämän paikan hänen kauttaan, kun hän sanoi sen olevan turvallinen. Soitanko hänelle? On ihan parin korttelin päässä.
Miehet melkein juoksivat pakoon.
Herra, tässä on nyt tullut varmaan väärinkäsitys
Ottakaapa pullat matkaan! huikkasin vielä perään. Näette, etten ole pitkävihainen!
Vakiokauppakaverini, Leena, nauroi kyynelissä vieressä.
Pidit niitä puoli tuntia kuuntelemassa!
Tiesitkö, että puolet oli puppua. Minulla ei ole diabetesta, tytär elää onnellisesti, eikä sisko tarvitse dialyysia. Mutta nuo konnat kuvittelevat, että kun on vanha ja köyhä, niin on automaattisesti myös tyhmä.
Entäs se vävy, poliisi?
Se pitää paikkansa. Kamera myös. Ja luvat etenkin ne! Yksi asia on olla köyhä, mutta aivan eri asia olla tyhmä. Myyn pullia pienen eläkkeen takia, en siksi etten osaisi laskea asioita.
Jatkoin myyntiä, laitoin vakioasiakkaalle vähän ekstraa sokeria pullaan ja vilkaisin aurinkoon.
Miten sinä ajattelet tekeekö köyhyys ihmisen helpommaksi uhriksi, vai onko elämänkokemus ja pieni nokkeluus lopulta arvokkaampaa kuin yksikään tutkinto?
