Olen kiinnostunut naisesta ilman taloudellisia huolia: kävin treffeillä miehen kanssa, joka nelikymppisenä asuu äitinsä kanssa ja tämä kokemus muutti elämäni pysyvästi.
Oletko koskaan miettinyt, miten paljon yhdestä lauseesta deittiprofiilissa voikaan päätellä ihmisestä? Ei kuva lainatulla autolla, ei pitkät vaatimuslistat, vaan yksittäinen lause huomaamattoman näköinen, mutta jo kertova.
Olen kiinnostunut naisesta ilman taloudellisia huolia.
Juuri tuo lause tarttui silmiini, kun laiskasti selasin deittipalvelua lauantai-iltana. Kuvassa oli ihan tavallisen oloinen mies: normaalipainoinen, lempeäsilmäinen, päällä puhdas kauluspaita. Kutsuttakoon häntä Jarmoksi, ikä 45 vuotta.
Usein ohitan tuollaiset rivit miettimättä. Naisena oppii, että ne tarkoittavat yleensä: En aio panostaa rahallisesti suhteeseen ja toivon, että sinä maksat meidän molempien menot. Mutta sinä iltana uteliaisuuteni heräsi. Halusin tietää, mitä tuon taloudellisen itsenäisyyden vaatimuksen taakse kätkeytyy varsinkin kun mies itse vaikutti sanotaanko, varsin tavanomaiselta.
Uteliaisuus ei yleensä johda hyvään, mutta tällä kertaa siitä syntyi tarina. Sovimme tapaamisen.
Ensivaikutelma: kliininen ja huolestunut tunnelma
Jarmo ehdotti tapaamista puistossa. Klassinen valinta miehelle, joka ei halua maksaa ensimmäisillä treffeillä kahvilan hintoja. En vastustellut pidän ulkoilusta ja sää oli viileä mutta aurinkoinen.
Jarmo ilmestyi paikalle täsmälleen sovittuun aikaan. Sekunnilleen. Aluksi pidin sitä hyvänä merkkinä, mutta pian tajusin: kyse ei ollut itsevarmuudesta, vaan melkein koulumaisesta täsmällisyydestä. Hän seisoi sisäänkäynnillä suorassa, silitettyjen housujen prässit terävinä kuin veitset.
Hyvää iltaa, hän tervehti nopealla katsauksella takkiini ja laukkuuni, aivan kuin olisi tarkistanut löytyykö merkkibrändejä jospa minulla silti on niitä taloudellisia ongelmia.
Lähdimme kävelemään ja ensimmäiset kymmenen minuuttia puhelimme säästä, kadun kunnosta, kaupungin kiireestä. Jarmo puhui huolitellusti, jopa kirjakielisesti mutta äänessä soi outo sävy, kuin olisi koko ajan odottanut hyväksyntää tai pyytänyt anteeksi.
Työhaastattelu kätevän naisen paikasta
Alustuksen jälkeen Jarmo siirtyi heti asiaan, kuin olisi selaillut hakijan ansioluetteloa.
Missä työskentelet?
Olen talouspäällikkö logistiikkayhtiössä.
Hyvä. Sillä pärjää. Onko oma asunto vai asuntolaina?
Melkein kompastuin. Tavallisesti tällaiset kysymykset tulevat vasta useamman viinilasillisen jälkeen, eivät vartin kävelyllä.
On oma, valehtelin. Ajattelin katsoa, mihin keskustelu johtaa.
Erinomaista, hän selvästi rentoutui. Moni nainen nykyään etsii miestä ratkomaan omia rahaongelmiaan: lainoja, velkoja, kuukausieriä. Minusta suhteen pitää perustua tasa-arvoon.
Kuulostaa hyvältä kuka nyt ei tasa-arvoa haluaisi? Mutta kuten aina, piru piilee yksityiskohdissa.
Entä sinä? kysyin. Asutko yksin?
Nyt Jarmo laukoi lauseen, joka olisi voinut lopettaa tapauksen, mutta päätin kuitenkin jatkaa tämän psykologisen draaman loppuun asti.
En, asun äitini kanssa. Se on käytännöllistä ja järkevää. Miksi maksaa vuokraa, kun meillä on tilava kolmio? Äidilläkin on jo ikää, verenpaine heittelee.
Neljäkymmentäviisi vuotta ja äidin luona.
Miten teillä toimii arki? kysyin varovasti.
Äiti on vanhan liiton ihminen, hymyili hän lämpimämmin kuin koko iltana minulle. Keittiö on hänen valtakuntaa, ja hän tekee mahtavaa ruokaa. Toki minä autan: vien roskat ja teen kauppaostokset listan mukaan. Meillä on suunniteltu arki.
Listan mukaan, kirjasin muistiin.
Malliesimerkki äidinpojan taloudesta
Kävellessämme pysähdyimme kahvikioskille. Minä jäin odottamaan. Jarmo epäröi.
Haluatko kahvia? hän kysyi äänellä, kuin olisin ehdottanut riskikeskustelua raha-asioista.
Sanoin haluavani cappuccinon.
Täällä varmaan kallista hän vilkaisi hintaa. Minulla on kotona hyvä kahvikone ja termari taskussa, mutta unohdin sen nyt. No, otetaan sitten. Kohtalaisen pieni käykö?
Hän osti minulle pienen cappuccinon. Itselleen ei mitään.
Join jo kotona, hän kuiskasi.
Nyt Jarmo alkoi kertoa taloudellisten huolettomien naisten filosofiastaan. Hänen määritelmänsä tarkoitti omassa elämässään pärjäävää naista mutta valmiina solahtamaan hänen vakiintuneeseen elämäään.
En ymmärrä miksi naiset niin hullaantuvat rahaan, pohti hän. Entinenkin aina ehdotteli: Muutetaan yhteen, lähdetään lomalle, uusi auto. Mutta miksi? Se auto toimii, asunto on olemassa. Elämme äidin kanssa säästäen, ja aina jää pahan päivän varalle.
Eikö äiti vastusta sitä, jos menet naimisiin? kysyin suoraan.
Ei tietenkään! Hän vain ilahtuisi. Sanoo aina: Jarmo, tuo hyvä emäntä tänne, en enää jaksa mopata lattioita.
Kuvio selkeni lopullisesti.
Hän ei etsi kumppania. Hän ja hänen äitinsä tarvitsevat uuden kotiapulaisen.
Äiti vanhenee, mutta nelikymppisen pojan huoltaminen on raskasta. Ruoat, paidat, kolmen huoneen siisteys Nyt kaivataan apua. Jos vielä ei ole taloudellisia huolia, niin ei tarvitse jakaa budjettia.
Puhelu keskusjohtoasemalta
Kun Jarmo oli keskellä säästövinkkejään sähkölaskusta, puhelin soi. Hän säpsähti.
Joo, äiti? ääni muuttui heti pehmeäksi, lähes lapselliseksi. Joo, olen lenkillä. Olen. En ole palelemassa. Kaulaliina mukana. Pihvit? Tulen pian. Tunnin päästä? Selvä. Ostan voita Presidenttiä? Selvä, ymmärretty.
Hän lopetti puhelun ja hymyili anteeksipyytävästi.
Äiti huolestui. Pyysi syömään ennen iltauutisia.
Katsoin kelloa se oli viisi iltapäivällä.
Jarmo, sanoin pysähtyen. Oletko ajatellut, että taloudellisesti huoleton nainen voi haluta elää omaa elämäänsä? Omillaan. Matkustaa, käydä ravintoloissa?
Hän hämmästyi aidosti.
Miksi asua erikseen, kun on iso kolmio? Tuntuu tuhlaukselta. Ravintolat Kotiruoka on terveellisempää. Naisten kuuluisi arvostaa kotilieden lämpöä.
Kuka tätä perhettä oikeasti johtaa
Sanoin kohteliaat hyvästit ja lähdin kotiin palauttelemaan näkemääni mielessäni.
Tuollaiset miehet vaikuttavat vain säästäväisiltä tai liian huolehtivilta pojilta. Totuus on kuitenkin syvemmällä. Jarmo ei omista elämäänsä hän elää äitinsä säännöillä ja kutsuu niitä omikseen.
Olen kiinnostunut naisesta ilman taloudellisia huolia tarkoittaa vapaasti käännettynä: Etsin naista, joka ei aiheuta ongelmia äidilleni.
Nainen asuntolainalla tarvitsee tukea. Nainen lapsen kanssa huomiota. Nainen, jolla on tavoitteita, vetää hänet pois suosta. Mutta Jarmo ei kaipaa sitä.
Miksi tämä on ansa
Ironista kyllä, juuri itsenäiset ja vahvat naiset helposti vastaavat tällaiseen ilmoitukseen. Olemme tottuneet selviytymään itse ja ajattelemme: “Tämäpä normaali, kodinhenkinen, ei dokaa eikä lypsä rahaa.”
Mutta kaikki kotiin tarkoittaa tässä kaikki äidille. Et ole koskaan ykkönen. Sinuun suhtaudutaan kuin apulaisvahvistukseen niin kauan kuin et uhkaa järjestystä etkä koske yhteisiin rahoihin.
Sinä teet töitä, maksat omat menot iltaisin saat kuitenkin palautetta siitä, kuinka huonosti silität hänen pukupaitansa.
Jarmon profiilin poistin. Oikeastaan blokkasinkin, ettei satu enää vastaan.
Onko sinulle osunut tällaisia Jarmo-tyyppejä? Uskotko, että tällaiset miehet voivat vielä perustaa oikean perheen vai onko kaikki jo ratkaistu heidän puolestaan? Jaa ajatuksesi.
