Kun mies ei halua muuttua… hän ei tule muuttumaan.
Ei ole väliä, kuinka syvästi rakastat häntä.
Ei ole väliä, kuinka monta mahdollisuutta hänelle annat, kuinka paljon tilaa ja aikaa hänelle suo
kuinka monta kertaa avaat tarpeitasi, puhut rauhallisesti, itket hiljaa
tai annat rakkautesi virrata toivoen, että joskus hän kasvaa aikuiseksi ja kohtaa sinut tasavertaisena.
Jos hän on päättänyt pysyä entisellään
hän etsii vain naista, joka sallii sen.
Naista, joka ei vaadi kasvua,
ei kyseenalaista hänen valintojaan,
ei peräänkuuluta tunnetason kypsyyttä,
johon hän on liian mukavuudenhaluinen tai liian arka investoidakseen.
Se ei ole rakkautta.
Se on mukavuutta.
Se on itsesuojelua.
Se on mies, joka valitsee helpoimman polun
sillä jos ei ole kohdannut haavojaan,
vastuu alkaa tuntua painostukselta,
ja aito läheisyys jonkinlaiselta uhkalta.
Nainen älä sotke korkeita kriteerejäsi siihen, että olisit “liian vahva”.
Et tahdo liikaa, kun toivot:
rehellisyyttä, pysyvyyttä, kunnioitusta, turvaa tunnetasolla…
ja läheisyyttä, jossa kasvetaan yhdessä.
Nämä ovat perusasioita.
Nämä ovat minimi.
Ja todellinen mies ryhtyy työhön niiden eteen jo ennen kuin pyytää paikkaa elämässäsi.
Mutta kun mies ei halua kehittyä,
kun hän toimii vielä nuoruuden tavoillaan,
valitsee egonsa kehityksen sijaan,
pakenee vaikeita keskusteluja
silloin sinun voimasi häntä pelottaa.
Sinun selkeytesi kuulostaa moitteelta,
rajasi tuntuvat hylkäämiseltä.
Ei siksi, että tekisit väärin,
vaan koska hän ei ole tottunut naiseen, joka tuntee arvonsa.
Ja silloin hän ei kasva hän vetäytyy.
Sen sijaan, että oppisi puhumaan hän sanoo sinua “liian tunteelliseksi”.
Sen sijaan, että kohtaisi sinut tasolla, hän etsii jonkun, joka odottaa vähemmän,
antaa enemmän,
ei kaipaa kehitystä.
Koska se on helpompaa.
Turvallisempaa.
Mukavampaa.
Jonkun, jota on helppo ohjailla.
Jonkun, joka taipuu.
Jonkun, joka vaikenee.
Mutta älä anna tämän horjuttaa itseäsi.
Älä anna hänen valintansa saada sinua epäilemään itseäsi.
Aina kyse ei ole siitä, ettet olisi ollut hänelle riittävä…
vaan olit liikaa sille versiolle hänestä, johon hän on tyytynyt jäämään.
Sinä olet peili.
Eikä hän ole valmis katsomaan siihen.
Koska näytät hänelle, paitsi kuka olet
myös kuka hän itse voisi olla, jos uskaltaisi kasvaa.
Päästä siis irti.
Anna hänen jäädä keskinkertaisuuteen, jos se on hänen valintansa.
Mutta sinä älä koskaan pienennä itseäsi voidaksesi sopia miehen elämään, joka ei halua kehittyä.
Et ole “liian suuri nainen”…
hän ei vain ole riittävästi mies.
Eikä se ole sinun taakkasi kannettavaksi.
Tätä pohdittuani ymmärsin, että aito yhteys vaatii rohkeutta katsella itseään rehellisesti. Vaikka joskus häviää jonkun, joka ei pysy mukana, itsensä arvostaminen on lopulta tärkeintä. Se oivallus tekee tästä kaikesta arvokasta minulle itselleni.




