Sanotaan, että jos valitset hyvin älykkään miehen puolisoksesi, hän ei koskaan petä sinua ja pysyy aina uskollisena vaimolleen ja lisäksi ymmärtää, mitä rakkaus ja huolenpito ovat. Näin äitini ja isoäitini jaksoivat minulle aina muistuttaa. Siksi, kun olin jo hieman varttuneemmassa iässä, en koskaan harkinnutkaan puolisoa, jolla olisi epämääräisiä harrastuksia tai tarkoitusperiä en ymmärtänyt miksi sellaiseen suhteeseen edes ryhtyisi. Miksi?
Eräänä päivänä ystävieni kautta tapasin kuitenkin Mikaelin. Mikael oli valmistunut Aalto-yliopistosta, fiksu ja määrätietoinen nuorimies. Itse olin opiskellut Helsingin yliopistossa filologiaa, mutta keskusteltavaa riitti meillä silti paljon. Aloimme tapailla ja vietimme paljon aikaa yhdessä. Olin hyvin kiinnostunut Mikaelista ja hänen kanssaan olin todella onnellinen. Vuosi tutustumisemme jälkeen Mikael kosi minua ja suostuin oitis.
Muutimme asumaan mummoni jättämään pieneen yksiöön Kallioon. Yksiö ei ollut suuren suuri, mutta kahdestaan siellä kyllä pärjäsi. Jossain vaiheessa sain tietää odottavani lasta, ja pian perheeseen syntyi poika ja vuoden päästä tytär. Kämppä kävi liian pieneksi, eikä rahaa ollut liiaksi.
Silloin Mikael alkoi yrittäjäksi. Minä jäin kotiin lasten kanssa, mutta olin aina hänen tukenaan ja kannustin häntä. Monesti olimme aivan nollatuloilla, eikä meillä ollut mitään säästöjä. Silti me uskoimme, että ehkäpä vielä jonain päivänä kaikki kääntyy hyväksi. Vuodet kuluivat, yritys lähti viimein nousuun. Elämämme parani vähitellen, lapset pääsivät hyviin kouluihin ja myöhemmin opiskelemaan. Vihdoin oli varaa harrastuksiin ja pieneen ylellisyyteenkin.
Miehelläni oli myös omat tapansa rentoutua hän kävi kalassa tai vaeltamassa Lapissa ystäviensä kanssa. Miesten reissut eivät haitanneet minua, hän oli aina vastuullinen perheenelättäjä ja ansaitsi vapaa-aikansa. Välillämme vallitsi kunnioitus ja välittäminen. Oli helppoa kuvitella, että onni jatkuu ikuisesti, kaikki oli tasapainossa.
Yhdessä viikonlopussa kaikki kuitenkin muuttui. Mieheni sairastui yhtäkkiä, ambulanssi haki hänet, ja hänen sydämensä pysähtyi sairaalassa. En osannut aavistaakaan, että menetyksen tuskan lisäksi meitä, minua ja lapsiamme, odotti vielä järkyttävämpi uutinen: selvisi, että Mikaelilla oli ollut viisi vuotta suhde nuoreen naiseen, joka olisi voinut olla hänen tyttärensä. Sinne hän oli lomilleenkin mennyt. Kaiken lisäksi hän oli testamentannut tälle nuorelle naiselle kaiken omaisuutensa yrityksen, kodin Töölöstä, kesämökin Saimaan rannalta, auton. Meille, minulle ja lapsilleni, ei jäänyt mitään. Olin täysin järkyttynyt enkä vieläkään ymmärrä, miten hän saattoi tehdä meille näin. Kuinka hän saattoi tietää viimeisinä vuosinaan, että jättää oman perheensä ilman edes kattoa päänsä päälle?
Elämääni tuli syvä epävarmuus mutta ajan myötä ymmärsin, että elämä ei aina mene kuten suunnittelee, eikä kukaan ole täydellinen. Opin, että luottamusta ei koskaan saisi pitää itsestäänselvyytenä, eikä onnea voi rakentaa vain järjellä tai muiden toiveita seuraten. Rakkaus ja rehellisyys kulkevat käsi kädessä; niistä kumpikaan ei yksin riitä. Vaikka elämä koettelee, ei toivoa silti saa unohtaa sillä huominen voi aina tuoda jotain uutta.
