Viime viikonloppuna minä ja vaimoni lähdimme hänen vanhempiensa luokse illalliselle. Siinä tapahtui sitten se väärinymmärrys.
Kaikki alkoi kuten tavallisesti: istuimme pöydän ääreen ja rupattelimme arjen kuulumisista. Mutta jollain tavalla keskustelut kääntyivät nopeasti työhöni, siitä aloittajana oli vaimoni.
Sinänsä aihe oli oikeutettu. Omat vanhempani olivat jo pitkään haaveilleet pihasaunasta, ja tänä vuonna vaimoni mielestä oli viimein aika ryhtyä hommiin eikä enää siirtää suunnitelmaa. Yhtä lailla olimme ajatelleet vaihtaa auton ennen talven tuloa. Kesäksi olimme suunnitelleet matkaa Suomenlahden rannikolle, koska kolmeen vuoteen emme ole päässeet lomalle. Meidän perheessä minä olin se ainut, joka kävi töissä.
Olen ollut tyytyväinen työtilanteeseeni (tarkoitan siis työpaikkaa, en valita). Mutta firma, missä olen töissä, on joutunut viime aikoina vaikeuksiin: osa työntekijöistä on irtisanottu, toiset ovat joutuneet tyytymään pienempiin palkkoihin määräämättömäksi ajaksi.
Totesin pöydässä, että meillä on kyllä säästöjä, mutta niillä kattaa vaatimattoman kotimaan reissun ja halvimman autovaihtoehdon, jos hinnat eivät nouse.
Vaimoni piti silti tärkeimpänä sitä, että hänen vanhempiensä pihaan saataisiin sauna hän sanoi, että tämä menee meidän omien suunnitelmien edelle. Olin eri mieltä, keskustelu päättyi hänen syytöksiinsä siitä, että olen laiska ja haluton etsimään uutta työtä, jotta perheellä olisi rahaa kaikkeen.
Illallispöydässä sama keskustelu jatkui. En ollut enää niin rauhallinen, vaan sanoin kiivaasti, että vaimon vanhemmat saavat meiltä jo nyt tasaiseen tahtiin tukea joka kuukausi. Raivostuneena sanoin suoraan, että koko illallistarjoilu tuskin oli maksettu muulla kuin minun tuloillani.
Tätä en olisi saanut sanoa, mutta en pystynyt enää perääntymään. Kulautin hapanta keittoa ja vaimoni aloitti tunteikkaan puheenvuoron. Hän loukkaantui niin, että kuulin itsestäni yhtä sun toista, en jaksanut kuunnella loppuun, vaan lähdin hiljaa kotiin.
Kotona keräsin vaimoni tavarat ja vein ne hänen vanhemmilleen. Tällaisen typerän käyttäytymisen vuoksi vaimoni ei mielestäni voi jatkaa näitä riitoja se ei ole hyväksyttävää. Nyt istun kotona, ajatukset ovat solmussa. En tiedä, miten jatkaa tästä eteenpäin.
Opin tästä sen, että rahaan liittyvät asiat pitää puhua rauhallisesti ja kunnioittavasti muuten niistä tulee pelkkiä riitoja.
